Aamoksen kirjassa on 9 lukua. Aamos oli paimen ja viikunankasvattaja eteläisestä Juudan valtakunnasta, mutta hän profetoi Israelin pohjoiselle valtakunnalle. Samaan aikaa toimivat profeettoina myös Hoosea ja Joona.
Aamos kuvaa omaa kutsumustaan profeetan tehtävään näin:
"En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas, vaan minä olen paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä, ja Herra sanoi minulle: 'Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan.'" 7:14-15
Aamos todistaa Jumalan puhuvan profeettojen kautta:
"Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille." 3:7
Aamos julistaa Jumalan tuomiota kaikille ympärillä oleville kansoille ja sen jälkeen Juudalle ja Israelille. Pohjoisesta Israelin valtakunnasta oli tullut omahyväinen, epäjumalia palveleva ja köyhiä sortava kansakunta.
Aamos kuvaa vallitsevaa pahuutta näin:
"Koska he ovat hyljänneet Herran lain eivätkä ole pitäneet hänen käskyjänsä, vaan heidän valhejumalansa, joiden perässä jo heidän isänsä kulkivat, ovat heidät vietelleet, sentähden minä lähetän tulen Juudaa vastaan, ja se kuluttaa Jerusalemin palatsit. Näin sanoo Herra: Israelin kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden minun päätökseni on peruuttamaton. Sillä he myyvät hurskaan rahasta ja köyhän kenkäparista, polkevat maan tomuun vaivaisten pään ja vääntävät mutkaiseksi nöyrien tien. "2:4-7
Aamos käyttää hyvin värikästä ja rikasta kieltä. Näin hän kuvaa kansan huoletonta elämää:
"Voi teitä, jotka lykkäätte kauas pahan päivän, mutta vedätte luoksenne väkivallan, valtaistuimelle istumaan; jotka makaatte norsunluusohvilla ja venytte leposijoillanne, syötte karitsoita laumasta ja vasikoita navetasta; jotka sepustatte lauluja harpulla säestäen ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid; jotka juotte viiniä maljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta ette murehdi Joosefin sortumista! Sentähden heidän nyt täytyy mennä pakkosiirtolaisuuteen pakkosiirtolaisten etunenässä. Silloin lakkaavat venyjäin ilohuudot." 6:3-7
Noin 30-40 vuotta Aamoksen profetioiden jälkeen Assuria valloitti Israelin ja tuhosin sen pääkaupungin Samarian 722 eKr. Aamoksen profetiat siis toteutuivat.
Aamos sai useita näkyjä Jumalan lähettämästä tuomiosta kansalle. Näiden eri näkyjen ja niiden sisältämien vertauskuvien avulla Aamos julisti kansalle parannuksen sanomaansa. Tärkeimmät 5:
- Heinäsirkat. 7:1-3
- Tuli. 7:4-6
- Luotilanka. 7:7-9
- Korillinen loppukesän hedelmiä. 8:1-14
- Herra seisomassa alttarin ääressä. 9:1-15
Aamos profetoi noin vuosina 760-750 eKr, Israelin kuninkaan Jerobeam II:n ja Juudan kuninkaan Ussian (eli Asarjan) aikana. Elettiin rauhan ja vaurauden aikaa. Taloudellinen nousukausi vallitsi. Ihmiset olivat tyytyväisiä ja onnellisia, paitsi vähäosaiset. Nousukauden myötä itseriittoisuus ja valheellinen turvallisuuden tunne lisääntyivät. Vauraus johti turmelukseen ja tuhoon. Israelin pääkaupungin Samarian menestyneistä asukkaista oli tullut ahneita ja epäoikeudenmukaisia. Kansa oli edelleen uskonnollisia, mutta todellisuudessa he olivat hylänneet uskon Jumalaan. He harjoittivat pinnallisia uskonnollisia menoja, mutta eivät olleet sydämessään kuuliaisia Jumalalle.
Muotojumalisuus ei ole todellista Jumalan palvelemista. Aamos kirjoittaa:
"Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro." 5:21-24
Aamos kehottaa kansaa tekemään parannuksen ja kääntymään Jumalan puoleen. Häntä pitää etsi silloin kun hänet vielä löytää. Aamos profetoi ajasta, jolloin parannuksen teko on jo liian myöhäistä:
"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä." 8:11-12
Pieni yksityiskohta. Mainitsisin yhdestä Aamoksen kirjan kummallisesta jakeesta, jota olen aina ihmetellyt. En ole koskaan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Se kuuluu näin:
"Ja jos silloin kymmenen miestä jää jäljelle yhteen taloon, niin he kuolevat. Ja jos kuolleen korjaa hänen omaisensa ja polttajansa, viedäkseen luut pois talosta, ja jos hän kysyy joltakin, joka on talon perimmäisessä sopessa: "Onko sinun tykönäsi vielä ketään?" niin tämä vastaa: "Ei ole", ja toinen sanoo: "Hiljaa!" - sillä Herran nimeä ei saa mainita." 6:9-10
Miksi jakeessa 10 sanotaan että Herran nimeä ei saisi mainita? Mitä jae oikein tarkoittaa? Olen tutkinut jaetta heprean alkutekstistä ja myös käyttäen klassisia juutalaisia kommentaareja. Suomalaiset käännökset lienevät sinällään sanatarkkoja, mutta eivät ilmeisestikään kuvaa jakeen varsinaista ajatusta oikein. Jakeen sanat ""Hiljaa!" - sillä Herran nimeä ei saa mainita", tarkoittaa sitä, että kansaa on kohdannut Jumalan tuomio juuri siksi, että he eivät ole maininneet Jumalansa nimeä, eli eivät ole ottaneet Jumalan tahtoa huomioon omassa elämässään. Sen sijaan he ovat puhuneet epäjumaliensa nimessä ja palvelleet niitä. Tämä on jakeen ymmärrettävä sanoma ja tukee erinomaisesti koko Aamoksen kirjan sanomaa, mutta ei oikein kunnolla tule suomennoksista ymmärrettäväksi.
Aamoksen kirja päättyy toivorikkaaseen näkyyn Jumalan tulevasta pelastuksesta. Israelin kansa tullaan uudistamaan, juutalainen kansa tulee palaamaan omaan maahansa ja Messiaan ajat koittavat:
"Katso, Herran, Herran silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan, ja minä hävitän sen maan pinnalta; kuitenkaan en minä Jaakobin heimoa kokonaan hävitä, sanoo Herra. Sillä katso, minä käsken seuloa Israelin heimoa kaikkien kansain seassa, niinkuin seulalla seulotaan: ei jyvääkään putoa maahan. Miekkaan kuolevat kaikki minun kansani syntiset, jotka sanovat: "Ei saavuta, ei kohtaa meitä onnettomuus." Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä, niin että he saavat omiksensa Edomin jäännöksen ja kaikki pakanakansat, jotka minun nimiini otetaan, sanoo Herra, joka tämän tekee. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleitten polkija siemenenkylväjän, jolloin vuoret tiukkuvat rypälemehua ja kaikki kukkulat kuohkeiksi muuttuvat. Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi." 9:8-15
Kaiken tuomion ja jumalattomuuden keskellä Jumala kuitenkin vaikuttaa historian kulussa. Hänen hyvä suunnitelmansa toteutuu. Tähän toivoon mekin saamme luottaa.
