Tärkein idea mielestäni on se, että: Jeesuksen seuraaminen ja Jumalan lapsena eläminen on elämän tärkein asia. Mikään elämässä ei saisi viimekädessä mennä sen edelle, ei esim oma ura, omat itsekkäät pyrkimykset tms. Käytännössä tuo on kuitenkin vaikeaa, sillä jokaisessa ihmisessä (myös uskovassa) elää sitkeästi synti ja pahat taipumukset. Siksi tuohonkin taisteluun tarvitsemme Jumalan apua ja armoa. Hyvä on päivittäin rukoilla että voisimme "etsiä ensin Jumalan valtakuntaa".
Jokaisen ihmisen tilanne on kuitenkin erilainen. Esim. yhdelle rikkaalle nuorukaiselle Jeesus sanoi: "Mene ja myy koko omaisuutesi, anna se köyhille ja tule sitten ja seuraa minua". Tämä vaativa ohje oli tarkoitettu juuri tuolle henkilölle, jota ilmeisesti ahneus ja rikkaudet olivat niin orjuuttaneet että vain noin toimimalla hän olisi irtautunut pahan siteistä. Tuota neuvoa ei kuitenkaan voi yleistää muihin ihmisiin (paitsi varmaankin aivan samankaltaisiin tapauksiin).
Eli Jeesus ei siis määrää kaikkia uskovia köyhyyteen ja menemään luostareihin munkeiksi. Omaisuudessa ja rikkaudessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin evankeliumin levittäminenkin edellyttää varallisuutta.
Kullakin on omat ongelmansa ja heikkoutensa. Erilaiset riippuvuudet, heikkoudet ja synnit riivaavat meitä eri tavalla. Niistä Jeesus haluaa meitä vapauttaa.
Olennaista on siis tiedostaa, onko meidän kunkin elämässä tällaisia ongelmakohtia ja sitten rukoilla niihin Jumalan apua.
Ja tärkeintä siis on etsiä elämässään Jumalan johdatusta, rukoilla, elää lähellä Jeesusta. Rukoilla ja pyytää päivittäin syntejään anteeksi (vaikka Isä Meidän -rukouksella) ja lukea Raamattua, käydä hengellisissä tilaisuuksissa. Tämä juuri on sitä lähellä Jumalaa elämistä ja Jumalan tahdon etsimistä.
