Vanhan testamentin profeetoista tunnetuimpia on Joona, joka joutui pakomatkallaan kalan vatsaan. Kirjassa on 4 lukua, joten se on nopeasti luettu. Joonan kirja kertoo profeetan pakomatkasta ja siitä miten Jumala pysäytti hänet ja käänsi hänen suuntansa. Assyrian pääkaupungin Niniven asukkaat eivät ansainneet Jumalan armoa ja Joona tiesi sen. Hän tiesi myös, että Jumala antaisi anteeksi ja siunaisi kansaa jos se tekisi parannuksen. Lopulta Joona totteli Jumalan käskyä ja saarnasi Niniven kaduilla. Kansa teki parannuksen ja säästyi tuomiolta. Joona pahastui tästä ja suuttui Jumalalle. Joona murjotti ja valitti: "Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut.”
Jumala lopuksi nuhtelee Joonaa itsekeskeisyydestä ja selittää kirjan avainjakeessa näin: ”Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.”
Kertomuksen ydinsanoma ei liity risteilyjen vaaroihin tai meripetojen tarkkaan lajimääritykseen. Raamattuhan ei kerro tarkemmin millainen kala Joonan nielaisi. Ehkä se oli valas, jonkinlainen jo sukupuuttoon kuollut dinosaurusten sukulainen tai mahdollisesti Jumala loi kyseisen meripedon pelkästään Joonan tapausta varten.
Erittäin tärkeää on, että Joonan kokemukset toimivat esikuvana Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Joonan kertomus kehottaa meitä myös armeliaisuuteen lähimmäisiämme kohtaan. Jumala haluaa pelastaa ja armahtaa kaikkia ihmisiä, ei vain juutalaisia. Joonan kirja todistaa, että Jumalan pelastussuunnitelma koskee koko ihmiskuntaa. Kirja myös alleviivaa Jumalan hallintavaltaa yli koko luomakunnan. Jumala hallitsee myrskyä, kalaa, kasvillisuutta ja matoja.
Joonan kirja ilmaisee Jumalan armon suuruutta ja osoittaa, että pelastussanoma on tarkoitettu kaikille kansoille.
Kirja on, lukua 2 lukuunottamatta, suoraa historiallista kuvausta. Kirjaa ei ole siis syytä pitää vertauksena tai keksittynä tarinana vaan todellisena historiallisena tapahtumana.
Joona mainitaan Raamatussa useassa muussakin yhteydessä: 2 Kun 14:25, Matt 12:39-41; 16:4 ja Luuk 11:29,32
Joona aloitti profeetan toimintansa noin vuonna 793 eKr ja saarnasi Ninivessä vuonna 785 ekr. Hänen palvelutyönsä päättyi 753 eKr. Israelhan joutui Assyrian vallan alle vuonna 722 ekr, eli n 30 vuotta Joonan jälkeen.
Miksi Joona pakeni vaikka Jumala selkeästi kehotti häntä lähtemään Niniveehen?
1) Joona ei halunnut että Israel näyttäisi jumalattomalta ja itsepäiseltä verrattuna pakanoihin, jotka nöyrtyisivät parannukseen
2) Joona ei hallunnut, että häntä syytettäisiin vääräksi profeetaksi, jos hän ennustaisi Niniven tuhoa, mutta sitten tuho ei tulisikaan kun kansa tekisi kuitenkin parannuksen.
3) Joonan kokemus pahan kuningas Jerobeam II:n aikana: ”Hän kuitenkin palautti Israelille raja-alueen Lebo-Hamatista Kuolleeseenmereen saakka. Näin kävi toteen se, minkä Herra, Israelin Jumala, oli puhunut Gat-Heferistä kotoisin olevan palvelijansa Joonan, Amittain pojan, suulla.” 2 Kun 14:23-25 Kun Joona kutsuttiin profeetaksi, hänet lähetettiin Israelin kuningas Jerobeam II:n luo. Tämä oli pahamaineinen kuningas joka toimi väärin Herran edessä. Kun Jumala käski Joonaa menemään kuninkaan luo, Joona suhtautui siihen ensin myönteisesti ja odotti pystyvänsä käsittelemään kuninkaan pahuuden. Mutta Joona ei saanut odottamaansa sanomaa. Herra sanoi: Mene ja sano kuninkaalle, että haluan siunata häntä ja laajentaa hänen rajojaan ja tehdä hänestä suuren.” Joonan mielestä tämä oli väärä lähestymistapa. Joona ajatteli: Jos Herra siunaa pahoja ihmisiä, heistä tulee vain vieläkin pahempia. Näin myös kävi. Niinpä Joona tuli siihen tulokseen että armo ei muuta pahoja ihmisiä. Joona sanoo siis Jumalalle, että hän tietää Jumalan asiat paremmin kuin Jumala itse. Joona uskoi että Niiniven asukkaiden parannuksen teko olisi pinnallista eikä kestäisi kauaa. Joonan mielestä Jumala on liian pehmeä heidän suhteensa. Joona ei ymmärtänyt Jumalan myötätuntoa ja halua lykätä rangaistusta mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen.
Joona ei tuntenut myötätuntoa Niniven kaupunkilaisia kohtaan. Assyria oli vihollisvaltio ja sen pääkaupungin asukkaat tunnettuja julmuudestaan ja epäjumalien palvonnasta. Silti Jumala kantoi huolta myös heidän tulevaisuudestaan. Suuri Niniven kaupunki teki parannuksen ja Jumala armahti heidät. Hurskas ja oikeaoppinen Joona ei hyväksynyt Jumalan armeliaisuutta. Hän kantoi eniten huolta risiinikasvin hyvinvoinnista ja joutui suunniltaan sen äkisti lakastuessa. Joona ei siis nähnyt ihmisiä Jumalan näkökulmasta, vaan takertui omaan itsekkääseen hyvinvointiinsa. Hän ei nähnyt ”metsää puilta” kuten sanonta kuuluu vaan keskittyi pikkuasioihin eikä olennaisen tärkeisiin laajempiin ongelmiin. Hän huolehti pienen kasvin hyvinvoinnista mutta ei ajatellut 120 000 asukkaan iankaikkista kohtaloa.
Joonan kirja kertoo poikkeuksellisesti profeetasta itsestään ennustusten sijaan. Sanoma Ninivelle on tiiviisti yhdessä jakeessa. Joona huusi: "Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!" 3:4
Joona oli pohjoisen kuningaskunnan Israelin profeettoja ja toimi Jerobeam II:n aikana (782-753 eKr), Elisan jälkeen, ennen Aamoksen ja Hoosean aikaa. Israel eli rauhallista vaurauden aikaa, luultavasti kansallistunnekin oli tuolloin vahva. Ninive oli pelottavan ja nousevan Assyrian viholliskansan pääkaupunki. 50 vuoden sisällä Ninivestä tulisi Assyrian suurvallan pääkaupunki. Profeetta Naahum sanoo, että Ninive oli syyllistynyt juonitteluun Herraa vastaan (Nah 1:9), puolustuskyvyttömien hyväksikäyttämiseen (Nah 2:12), julmuuksiin sodassa (Nah 2:12-13) sekä epäjumalien palvontaan, prostituutioon ja noituuteen (Nah 3:4).
Ninive sijaitsi noin 800 kilometriä Israelista koilliseen.
Ninive teki parannuksen Joonan saarnan ansiosta, mutta se ilmeisesti myöhemmin palasi epäjumalanpalvelukseen, sillä Ninive tuhoutui kuitenkin lähes täysin vuonna 606 eKr (tai 612 eKr). Perimätiedon mukaan Joona haudattiin Niniven lähistölle nykyiseen Mosuliin.
Ninive joutui kärsimään kahdesta ruttotautiepidemiasta vuosina 765 ja 759 eKr ja näki auringonpimennyksen vuonna 763 eKr. Nämä ehkä valmistivat niniveläisten sydämet vastaanottamaan Joonan saarnan.
Juutalaisen perimätiedon mukaan Joona oli Sarpatin lesken poika, josta 1 Kun 17:7-24 kertoo. Lesken poika kuoli, mutta heräsi henkiin profeetta Elian rukouksen jälkeen. Perimätiedon mukaan Joonasta tuli ensin profeetta Elian ja sitten myöhemmin profeetta Elisan oppilas. Hän oli jo lapsena elävä todiste Jumalan voimasta.
Yksi paljon pohdittu kysymys on, kuoliko Joona kun hänet heitettiin laivasta ja joutui kalan nielemäksi? Ilmeisesti on mahdollista säilyä 3 päivää elossa kalan sisuksissa, sillä historia tuntee sellaisia tapauksia. Luvun 2 teksti kuitenkin mielestäni antaa ymmärtää, että Joona todella kuoli ja joutui tuonelaan. Jumala herätti hänet kuolleista kun kala sylkäisi hänet maalle. Näin Joona on selvä esikuva Jeesuksen kuolemasta, 3 päivän haudassa ja tuonelassa olemisesta ja ylösnousemuksesta.
Joonan nimi merkitsee: ”Kyyhkynen”
Joona asui Gat-Heferissä, joka sijaitsee muutama kilometri Nasaretista pohjoiseen :
Joona oli Amittain poika. Sana ”amittai” tarkoittaa totuutta. Joona oli siis totuuden mies.
Jeesus todisti Joonan olevan todellinen henkilö ja hänen kertomuksensa todellista historiaa:
”Mutta Jeesus vastasi heille: »Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona!” Matt 12:39-41
Joona ei halunnut lähteä saarnaamaan Niniveen, vaan pakeni Jumalan kutsua. Jumalalla on kuitenkin keinonsa opettaa kuuliaisuuteen. Joonan saarna sai kaupungin tekemään parannuksen minkä seurauksena Jumala peruutti tuomionsa. Kaikki voivat pelastua, jos vain aidosti tekevät parannuksen synneistään ja kääntyvät Jumalan puoleen.
Joonan kertomus opettaa meitä keskittymään olennaiseen. Takerrumme liian usein pikkuseikkoihin ja unohdamme elämän tärkeimmät pääasiat. Hyvinvointi syntyy armeliaasta suhtautumisesta lähimmäisiin. Tärkeää on elää sovussa itsensä, lähimmäisten ja Jumalan kanssa.
