Jooelin kirja

Jooelin kirjassa on 4 lukua, vain 73 jaetta. Se on järjestyksessä toinen ns. "pikkuprofeetoista". Nimi Jooel tarkoittaa "Herra on Jumalani". 

Jooelista tiedämme vain, että hän toimi Juudan valtakunnassa, luultavasti Jerusalemissa. Hänen isänsä nimi oli Petuel. Petuelista emme tiedä enempää, mutta luultavasti hän oli hurskas mies, sillä Raamattu mainitsee hänet nimeltä. 

Kirjan päämääränä on varoittaa Juudan kansaa Jumalan tuomiosta, joka kohtaisi sitä sen syntien vuoksi ja kehottaa ihmisiä palaamaan Jumalan luo. Jooel kirjoitti kirjan noin 835-796 eKr. Juudan kansa oli vaurastunut ja muuttunut itsekeskeiseksi ja huolettomaksi. Se piti Jumalaa itsestäänselvyytenä ja oli alkanut palvoa epäjumalia ja tehdä syntiä. Jooel varoitti kansaa siitä, että tällainen elämäntyyli toisi väistämättä Jumalan tuomion. 

Alkusysäys Jooelin profetiaan tuli luonnonkatastrofin kautta. Heinäsirkkavitsaus oli iskenyt maahan. Jooel totesi kansalle, että Jumala oli sen takana. Se oli ensimmäinen Jumalan varoituksista. Jos kansa jatkaisi elämistään kuten se nyt teki, jotakin vielä pahempaa tapahtuisi. 2. Mooseksen kirja oli kertonut jo aiemmin siitä, että heinäsirkkavitsaus on yksi Jumalan tuomion keinoista. Kahdeksas Egyptin 10 vitsauksesta oli ollut juuri heinäsirkkojen tuholauma. 

Tämä Jooelin aikana tapahtunut heinäsirkkavitsaus ja sitä seurannut nälänhätä oli ehkä juuri se, mitä profeetta Elisa oli profetoinut:

"Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin: "Lähde perheinesi pois Israelista ja asetu jonnekin muualle asumaan. Herra lähettää tähän maahan nälänhädän, ja sitä kestää seitsemän vuotta." 2. Kun 8:1

Keskeinen teema Jooelin kirjassa on "Herran päivä". 

Jooelin kirja alkaa suorasukaisesti sanoilla: "Herran sana, joka tuli Joelille, Petuelin pojalle."

Tämän jälkeen kirja kuvaa heinäsirkkojen massiivisen leviämisen tuomaa hävitystä: "Kuulkaa tämä, te vanhimmat, kuulkaa, maan asukkaat! Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä? Kertokaa siitä lapsillenne, kertokoot he omille lapsilleen ja lastenlapset seuraavalle sukupolvelle: mitä heinäsirkoilta jäi jäljelle, sen söivät niiden toukat, mitä toukilta jäi syömättä, sen ahmivat vaeltajasirkat, mitä vaeltajasirkoilta jäi, sen söivät kalvajasirkat. Valittakaa ja vaikeroikaa!"

Jooel mainitsee 4 eri heinäsirkkalajia, jokainen niistä tuhosi yhden vuoden sadon. Sen jälkeen nälänhätää kesti vielä 3 vuotta. 

Heinäsirkkojen aiheuttama tuho toimi samalla myös ennusmerkkinä tulevasta vieraiden valtioiden armeijoiden tulevasta hyökkäyksestä. 

Jooel varoittaa tulevasta tuomiosta, vielä heinäsirkkojakin tuhoisammasta ajasta: 

"Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa Herran, Jumalanne, huoneeseen, huutakaa avuksenne Herraa. Voi, mikä päivä meitä odottaa! Lähellä on Herran päivä, tulossa on hävitys, jonka Kaikkivaltias lähettää."

Edessä on ruuan puutetta ja omaankin aikaamme sopiva ilmiö, masennuksen aikakausi: "Ruoka on loppunut kaikkialta, minne katsommekin, ilo ja riemu on kadonnut Jumalamme huoneesta."

Luku 2 vahvistaa ensimmäisen luvun profetioiden sanomaa. Jooel varoittaa synnin seurauksista. Nyt on aika tehdä parannus!

"– Puhaltakaa torveen Siionissa, antakaa hälytys minun pyhällä vuorellani! Vaviskaa, kaikki maan asukkaat: Herran päivä tulee. Se on jo lähellä. Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä." 2:1-2

Jooel näkee aikakauden lopulla tapahtuvat Googin ja Maagogin viholliskansojen hyökkäyksen pyhään maahan, aivan kuten Hesekiel profetoi luvuissa 38 ja 39. Tämäkin tuho ja sota on kuitenkin Jumalan hallinnassa ja hän pitää hävityksen keskellä omistaan huolen. Jooel profetoi:

"Kansat lähtevät liikkeelle, rientävät Josafatinlaaksoon. Sinne minä asetan istuimeni ja siellä minä tuomitsen kaikki kansat. Lähettäkää sirppi, elo on jo kypsää. Tulkaa polkemaan viinikuurnaa, se on jo täynnä, altaissa viini kuohuu yli reunojen. Suuri on kansojen pahuus. Väkeä tungeksii tuomion laaksossa, sillä lähellä on Herran päivä. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu. Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kaikua Jerusalemista. Silloin taivas ja maa vapisevat. Mutta Herra on kansansa turva, Israelin vuorilinna. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat." 4:11-16

Jooel näkee nykyaikaisten armeijoiden hyökkäyksen kun tankit ja hävittäjät rynnäköivät eteenpäin: 

"Hyökkääjät ovat näöltään kuin hevoset, ne juoksevat kuin ratsut. Ne hyppivät vuorten harjanteilla rämisten kuin sotavaunut, rätisten kuin olkia ahmiva liekki. Ne ovat kuin väkevä sotajoukko, taisteluun valmis. Kansat vapisevat niiden edessä, ihmisten kasvot kalpenevat. Ne ryntäävät eteenpäin kuin soturit, kiipeävät muurille kuin sankarit. Kukin kulkee tietään suoraan, yksikään ei poikkea suunnastaan. Ne eivät sysi toinen toistaan, kukin tietää oman tiensä. Ne syöksyvät keihäiden välitse, etenevät hyvässä järjestyksessä. Ne hyökkäävät kaupunkiin, ryntäävät muurille, kiipeävät taloihin, tunkeutuvat ikkunoista sisään kuin varkaat."

Pelottavan tulevaisuuden edessä Jooel kehottaa parannukseen ja kääntymään Jumalan puoleen: 

"Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää? Vielä on mahdollista kääntyä . Vielä nytkin Herra sanoo:  – Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen."

Jooel kutsuu meidät kääntymykseen ja levittämään viestiä Jumalalta: 

"Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous!"

Parannusta ja kääntymystä seuraavat rauhan ja ilon ajat: 

"Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen."

ja lupaus siitä että Herra korvaa kaiken tuhon: 

"Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne. Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne. Minun kansaani ei enää koskaan pilkata."

Kolmas luku aloittaa aivan uuden jakson Jooelin profetiassa. 

Käännettä ennakoi jo luvun 2 viimeinen jae: Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata. Herra vuodattaa henkensä ihmisiin" 2:27

Jooel profetoi tulevasta messiaanisesta ajasta joka toteutuu päivien lopulla. Luku 3 alkaa:

–"Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava." 3:1-4

Tärkeä lupaus löytyy jakeesta 5:

Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. 3:5

Israelin kansalle annetaan lupaus:

"Juuda pysyy asuttuna läpi aikojen, Jerusalem polvesta polveen."

ja 

"Silloin te tiedätte, että minä, Herra, olen teidän Jumalanne ja asun Siionissa, pyhällä vuorellani.

Jerusalem on oleva pyhä, muukalaiset eivät enää koskaan tunkeudu sinne."

Jooelin kirjan viimeinen jae sisältää hienon lupauksen joka antaa meille toivoa tähän päivään ja tulevaisuuteen: 

"Herra itse asuu Siionissa."