Vuoden 33/38 kirkkoraamatussa heprealaiskirjeen jälkeen tulivat Pietarin ja Johanneksen kirjeet ja vasta näiden jälkeen Jaakobin ja Juudaksen kirjeet. Tämä johtuu luterilaisesta perinteestä, nimittäin Martti Luther aluksi väheksyi tätä kirjettä ja kutsui sitä "olkikirjeeksi". Siksi vuoden 33/38 kirkkoraamatussa Jaakobin kirje oli sijoitettu ikäänkuin sivummalle. Myöhemmin Lutherin kriittinen kanta tähän kirjeeseen kuitenkin muuttui ymmärtäväksi. Luther oli ymmärtänyt aluksi väärin Jaakobin opetuksen uskosta ja teoista. Vuoden 1992 kirkkoraamatun ja Raamattu Kansalle käännösten kirjeiden järjestys on kuitenkin toinen. Heprealaiskirjeen jälkeen tulee Jaakobin kirje. Eli näissä uusissa suomenkielisissä Raamatuissa Jaakobin kirje on palautettu alkuperäiselle paikalleen, heprealaiskirjeen jälkeen. Tämä on oikein hyvä muutos, sillä tämä kirje on hyvin tärkeä kristillisen elämämme kannalta. Kirje on UT:n vanhimpia, ehkäpä kaikkein vanhin, sillä se kirjoitettiin hyvissä ajoin ennen Jaakobin marttyyrikuolemaa, vuonna 64. Usein kirjoitusajankohdaksi ajatellaan vuosia 45-50.
Kirje käsittelee uskon elämistä todeksi. Jaakob kehottaa Jumalan mielen mukaiseen elämään, jossa usko näkyy tekoina. Vaikka usko saakin aikaan hyviä tekoja, ne eivät voi meitä pelastaa. Pelastus on Jumalan lahja, joka saadaan yksin armosta ilman ansioita. Muuttunut elämä hyvine tekoineen todistaa aidosta uskosta.
Kirjeen kirjoittaja, Jaakob, oli Jeesuksen veli (itse asiassa velipuoli, heillä oli yhteinen äiti, Maria) ja Jerusalemin seurakunnan arvostettu ja kunnioitettu johtaja. Jaakobin kirjeessä on 5 lukua. Aluksi Jeesuksen veljet, Jaakob muiden mukana, epäili Jeesuksen messiaanisuutta, mutta ylösnousemuksen jälkeen hekin liittyivät Jeesuksen opetuslapsiin.
Jaakobin kirje haastaa ja rohkaisee meitä ryhtymään sanan tekijöiksi, ei vain sen kuulijoiksi. Käytännöllistä kristillisyyttä arkipäivän elämään. Realistinen kirje, joka ei juurikaan pureudu oppikysymyksiin, vaan vaelluksemme velvoitteisiin. Kirjeen sisältö heijastelee suuresti Jeesuksen vuorisaarnaa ja profeettojen (eteenkin Aamoksen) julistusta. Jaakobin lauseet ovat lyhyitä ja iskeviä. Avainsana on "viisaus" ja kirjessä on yhtymäkohtia esimerkiksi VT:n sananlaskuihin.
Kirjeen aloitus on huomiota herättävä: "Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle." Jaakob kutsuu itseään nöyrästi Jeesuksen palvelijaksi, ei siis hae auktoriteettia itselleen käyttämällä vaikka itsestään nimitystä "Jeesuksen veli". Toinen kiinnostava seikka on se, että kirje on tarkoitettu "kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle." Eli jo ensisijainen lukijajoukko on hyvin laaja. Mekin kuulumme hengellisesti tähän joukkoon, olemme hengellinen Israel.
Oikeaa jumalanpalvelusta on elää kristillisen kutsumuksen mukaisesti:
"Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." 1:26-27
Emme voi samanaikaisesti olla Jumalan ja tämän maailman ystäviä. Meidän on pysyteltävä lähellä Jumalaa, nöyrryttävä Hänen edessään ja päivittäin kyseltävä Hänen tahtoaan meidän elämässämme.
Jumala ei kiusaa meitä. Pahuus ei ole hänen syytään:
"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman." 1:13-15
Oikea usko ei ole vain kristillisten oppien totena pitämistä, vaan usko näkyy tekoina:
"Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut ... Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?" 2:17-20
Jaakobin kirje täydentää Paavalin kirjeitä. Niissä käytetään tosin samoja sanoja hieman eri merkityksissä. Puhuessaan vanhurskautuksesta Paavali tarkoittaa syntisen julistamista vanhurskaaksi uskosta Jeesukseen Kristukseen. Jaakobilla vanhurskaaksi tuleminen merkitsee sitä, että Jumala tunnustaa Jänen edessään oikein elävän uskovan vanhurskaaksi. Paavali puhuu vanhurskautuksen edellytyksenä olevasta uskosta, Jaakob sen sijaan puhtaasti tietopuolisesta uskosta. Paavalilla teot merkitsevät ihmisen omaa yritystä lain täyttämiseksi sekä itsensä vanhurskauttamiseksi Jumalan edessä, Jaakobilla ne taas ovat elävän uskon hedelmiä ja todistus siitä. Paavali siis tuomitsee kuolleet teot, Jaakob kuolleen uskon.
Jaakob kehottaa meitä hillitsemään kieltämme, miettimään tarkoin mitä ja miten puhumme. Kielen synnit ovat hyvin vaarallisia:
"Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä." 3:2-8
Kehotus nöyryyteen Jumalan edessä. Jaakob oli tästä itse hyvä esimerkki:
"Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." 4:10
Jaakob todistaa myös rukouksen voimasta:
"... ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." 5:15-16
Herramme tulee! Odotetaan Jeesuksen toista tulemusta kärsivällisesti, niin teki myös Jaakob, joka jättää meille loppusanat:
"Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä." 5:7-8
No comments:
Post a Comment