Tässä kirjeessä on neljä lukua. Paavali kirjoitti tämän kirjeen noin vuonna 66 tai 67 ollessaan vankeudessa. Tämä on myös Paavalin henkilökohtaisimpia kirjeitä. Tähän kirjeeseen Paavali tallensi viimeiset ajatuksensa Timoteukselle, joka oli hänelle kuin oma poika. Pian tämän jälkeen hänet teloitettiin keisari Neron valtakaudella. Nero kuoli vuonna 68, Paavali mestattiin siis ennen sitä.
Kirje on Paavalin viimeinen ja heijastaa hänen tärkeimpinä pitämiään asioita. Näihin kuuluvat terve oppi, järkkymätön usko, luottavainen kärsivällisyys ja kestävä rakkaus. Tämä kirje innostaa meitä pysymään rohkeasti totuudessa, oppimaan lisää Jumalan sanasta ja täyttymään Pyhän Hengen antamalla innolla.
Kirje muodostuu kolmesta pääosasta. Ensimmäisessä on kehotuksen ja rohkaisun sanoja. Toisessa osassa kuvataan taistelua vääriä oppeja vastaan ja kolmannessa osassa ovat Paavalin jäähyväissanat. Koko kirje on sävyltään rohkaiseva ja kehottava. Kirje on henkilökohtainen kirje Timoteukselle, mutta sen sanoma on tarkoitettu meille kaikille. Paavalin Timoteukselle julistama evankeliumi on välitetty monien todistajien läsnäollessa. Kysymys ei siis ole salaisista tai yksityisistä tiedoista, jotka ovat vain jonkin sisäpiirin tiedossa. Kristinusko ei tunne mitään suppealle piirille tarkoitettua salatietoa. Evankeliumi kuuluu kaikille, kaikkina aikoina.
Lempijakeitani 2. Timoteuskirjeessä:
"Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." 1:7
Itseäni tämä rohkaisee voimakkaasti aina kun pelko hiipii mieleen.
Rohkeuteen ja kestäväisyyten rohkaisee myös seuraava jae:
"Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies." 2:3
Vaikka itse en ole militaristi, niin tämä kristityn vertaaminen sotapalveluksessa olevaan sotamieheen suoristaa ainakin omaa kristillistä asennettani ja antaa hengellistä ryhtiä.
Seuraavat 3 jaetta antavat meille toivoa ja uskonvarmuutta. Tässä Paavali kohdistaa katseensa meidän autuaalliseen toivoomme. Meille luvattuu iankaikkiseen elämään ja siihen että saamme osalllistua tulevan maailman hallintotehtäviin.
"Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata." 2:11-13
Erityisen siunaava on tuo loppukaneetti siitä, että Jeesus pysyy meille uskollisena, vaikka me emme sitä olisikaan. Jeesus ei meitä hylkää eikä heitä luotaan.
Seuraavassa tärkeä todistus Raamatun arvovallasta ja sen sisältämästä totuudesta. Koko Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta:
"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." 3:14-17
Paavali kuvaa luvussa 3 lopunaikana tapahtuvaa luopumusta:
"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta." 3:1-5
Tämä on selvä kuvaus omasta ajastamme jossa nyt elämme. Monet kristityt odottavat innokkaasti viimeistä suurta herätystä. Voi olla että sekin elinpäivinämme vielä tulee, toivokaamme sitä ja jatketaan rukousta senkin puolesta, mutta ainakin paljon selkeämpää Raamatun mukaan mielestäni on se, että lopunaikana tapahtuu suuri luopumus. Sitä Paavali tässä profetoi.
Yksi koko Raamatun surullisimmista jakeista löytyy viimeisen luvun jakeesta 10. Deemas nimisestä Jeesuksen seuraajasta oli tullut luopio. Hän oli kääntynyt pois pelastuksen tieltä, valinnut mieluummin tämän maailman nautinnot.
"Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan" 4:10
Deemas on meille varoittava esimerkki. Ollaan me uskollisia ja kestäviä Jeesuksen seuraamisessa.
Paavali antaa seuraavaksi ohjeita Timoteukselle, joka oli nuori seurakunnan pastori. Nämä sanat voi kuitenkin mainiosti soveltaa kukin omaan Kristuksen todistajan tehtäväänsä. Meitä jokaista on kutsuttu viemään eteenpäin iloista sanomaa Jeesuksesta, kukin omalla tavallamme ja omalla paikallamme.
" ... saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti." 4:2-5
Luvun 4 lopussa on Paavalin testamentti. Hänen viimeisimpiä sanojaan ennen kuin hänet mestattiin Jeesuksen todistuksen marttyyrina.
"Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." 4:6-8
Tässä Paavali vielä rohkaisee meitäkin. Meille on luvattu vanhurskauden seppele, se on jo tallessa meitä varten. Seppele on jo tehty jokaista meitä varten, meidät on nimeltä kutsuttu, meille on paikka jo valmiita iankaikkisessa elämässä ja Jeesuksen kuningaskunnassa.
No comments:
Post a Comment