Kirje heprealaisille sisältää 13 lukua. Kirjeessä ei mainita missään sen kirjoittajaa. Kirjoittajaksi on ajateltu yleensä Apollosta, Barnabasta tai Paavalia. Vanhan kirkon aikoina Paavalia on perinteisesti pidetty kirjoittajana, mutta myös Apollos on hyvä ehdokas, sillä kirjoittaja tuntee selvästi erinomaisesti sekä hellenistisen kulttuurin, että Raamatun kirjoitukset. Apolloshan oli Apostolien tekojen mukaan oppinut mies ja "väkevä raamatuissa" (Apt 18:24-28). Näin Apollosta kuvataan apostolien teoissa:
"Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta..." Apt. 18:24-25
Kirjoittaja on joka tapauksessa hyvin arvostettu opettaja ja hän tunsi hyvin esim. Timoteuksen (13:23).
Selvää on, että kirje on kirjoitettu ennen Jerusalemin temppelin hävitystä eli vuotta 70, mutta Roomalaiskirjeen jälkeen (55 jKr). Keisari Nero oli noussut valtaistuimelle. Se on suunnattu juutalaista syntyperää olevien kristittyjen seurakunnille, mutta kirjeen teemat ovat niin yleisluontoisia, että ne puhuttelevat kaikkia kristittyjä. Kirjoittaja varoittaa luopumuksen vaarasta, lahkohenkisyydestä, hengellisestä väsymisestä ja masennuksesta.
Kirje on läheistä sukua Johanneksen evankeliumin kanssa, sillä Jeesuksen osallistuminen luomiseen kuvataan ja Jeesusta puhutellaan ylimmäisenä pappina. Kirje on myös yhtäpitävä Paavalin julistuksen kanssa.
Hebrealaiskirjeen tarkoituksena on osoittaa, että vanha liitto temppelikultteineen on saavuttanut päätöksensä ja täyttymyksensä Jeesuksessa.
Kirjeen saajat olivat ilmeisesti alkaneet horjua uskossaan. Kirjoittaja varoittaa heitä luisumasta takaisin juutalaisuuteen, mutta muistuttaa samalla voimakkaasti kristinuskon juutalaisista juurista. Koska Kristus on täyttänyt kaiken sen, mitä Vanha testamentti ennakoi, ja on valmistanut täydellisen pelastuksen, ei ole syytä menettää uskoa ja toivoa.
Kirje on kirjoitettu juutalaisille uskoville vainojen taustaa vasten. Kristittyjen vainot olivat kiihtymässä keisari Neron hallituskauden puolivälissä. Kristittyjä oli jo alettu vangita, joskaan ei vielä teloittaa. Juutalaisilla oli kuitenkin keino paeta vainoja, sillä juutalaiset uskovat saattoivat aina palata synagogaan pakoon. Synagogat olivat virallisesti rekisteröityjä, eivätkä siis olleet vainojen kohteena kuten kristilliset seurakunnat. Mikäli he kieltäisivät julkisesti uskonsa Jeesukseen, he saattoivat välttää vainot ja palata juutalaisuuteen.
Alla muutama mielikohtani heprealaiskirjeestä. Oli hyvin vaikeaa valita näitä jakeita, sillä koko kirje, sen jokainen jae on kuin kallisarvoinen helmi, jonka haluaisin tässä nostaa esiin. Mutta ohessa muutama mielikohtani, lukekaa kuitenkin koko heprealaiskirje ajatuksella ja rukouksella.
Lohdullinen jae Jeesuksen meille tarjoamasta avusta:
"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." 2:18
Kehotus säilyttää usko ja jatkaa kilvoittelua tällä elämän tiellä. "Kerran pelastettu - aina pelastettu" ideologia on selvästi Raamatun vastainen:
"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." 3:12-14
Raamatun auktoriteetti ja merkitys:
"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija." 4:12
Jeesus on ylimmäinen pappimme. Hänen puoleensa voimme aina kääntyä:
"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." 4:14-16
Jeesus , ylipappimme, pitää meistä huolen:
" ... mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä."7:24-27
Miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä meidän puolestamme? Vastaus:
" ... ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista" 9:22
Mitä on usko?
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." 11:1
Kehotus pysyä uskon tiellä ja kääntyä ylimmäisen pappimme puoleen rohkeasti:
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;" 10:19-24
Vielä rohkaisun sana:
" Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." 12:1-2
Katse kohti iankaikkisuutta:
"Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." 13:13-14
No comments:
Post a Comment