Kirje Titukselle - Kasvatusta hengelliseen johtajuuteen

Kuten kirjeet Timoteukselle, myös kirje Titukselle lasketaan kuuluvaksi Paavalin paimen- eli pastoraalikirjeisiin. Titus oli syntyperältään kreikkalainen eli siis pakana. Kirjeessä on kolme lyhyttä lukua, yhteensä vain 46 jaetta. 

Kirjoitettu joskus 60-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kuin 1. Timoteuskirje. Ei olekaan siis ihme, että kirjeen sisältö muistuttaa jonkin verran 1. Timoteuskirjettä. Paavali oli Kreetalla Tituksen kanssa, sen jälkeen kun hän oli vapautunut vuonna 61 Roomasta ensimmäisestä vankeudestaan. Vapauduttuaan tästä ensimmäisestä vankeudestaan Paavali ehkä kävi Espanjassa. Tämän jälkeen hän matkusteli Makedoniassa ja myös Kreetalla Tituksen kanssa. 

Kuka oli Titus?

• UT:n ensimmäinen maininta Tituksesta: 2. Kor 2:12-13
• Titus oli kreikkalainen ja siis pakana: Gal 2:1-3 
• 2. Kor 7:6-7
• Titus oli Paavalin tärkeä työtoveri: 2. Kor 8:22-23
• Viimeinen maininta Tituksesta, hän lähti Dalmatiaan: 2. Tim. 4:10

Tituksen Kreetan työn alkuvaiheet selviävät 1:5 jakeesta. Titus jäi Kreetalle järjestelemään paikallista seurakuntaelämää. Titus organisoi Kreetan saarella sijaitsevien seurakuntien elämää. Kirjeen tarkoitus on rohkaista Titusta ja opastaa miten seurakuntaelämä tulisi Kreetalla järjestää. 

Kreeta on suuri saari pinta-alaltaan, siellä oli useita seurakuntia. Perimätiedon mukaan Titus oli elämänsä lopulla Kreetan piispana ja kuoli siellä. 

Kirjeen avulla Paavali ohjaa seurakuntaa, jota on aikaisemmin opettanut. Tässä kirjeessä on ohjeita ja vaatimuksia seurakunnan paimenille ja erityisesti kirjeessä varoitetaan harhaopeista.

Kreeta ei ollut erityisen miellyttävä paikka. Asukkaat olivat Paavalin mukaan valehtelijoita. Ilmeisesti useat heistä kuitenkin kääntyivät kristityiksi. Paavali lainaa kreikkalaisen filosofin ja runoilijan Epimenideen lausahdusta kreetalaisista. 

"Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska" 1:12

Paavali tunsi siis hyvin, paitsi Vanhan testamentin, myös oman aikansa kreikkalaisen kirjallisuuden. 

Epimenides oli kotoisin Knossoksesta eli Kreetalta. Hän eli noin 500-luvulla ennen Kristusta. Hänestä kerrotaan, että hänen kuolemansa jälkeen hänen ihonsa havaittiin olevan täynnä tatuointeja. Sitä pidettiin outona, koska tatuointi oli varattu orjille. Tätä on pidetty todisteena siitä, että Epimenides kuului johonkin Keski-Aasialaiseen šamanistien ryhmään, koska tatuointi liittyy šamanistisiin initiaatiorituaaleihin. Epimenideen ihoa säilytettiin pitkään hänen kuolemansa jälkeen Spartassa, jonkinlaisena hyvää onnea tuovana taikakaluna.

Filosofian historiassa tunnetaan "Epimenideen paradoksi": Hän nimittäin sanoi: "kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita". Epimenides oli kuitenkin myös itse kreetalainen. Eli jos hän puhui kreetalaisista totta, hän valehteli. Ja jos hän valehteli, hän puhuikin totta.

Paavalin kirjeen Titukselle viesti on, että meidän kristittyjen tulee vaeltaa siveästi ja nuhteettomasti. 

Koko kirjeen kiteyttää mielestäni parhaiten seuraava kohta:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee." 2:11-14

Sama sisältö vahvistetaan vielä luvussa 3 seuraavasti:

"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille." 3:3-8