Paavalin kirje Filemonille on hyvin henkilökohtainen yksityiskirje ja sisältää vain 25 jaetta. Paavali on lähettänyt kirjeen Roomasta, vuosien 61-63 vaiheilla. Tämä on kuitenkin vain muodollisesti yksityiskirje, tosiasiallisesti tämä on apostolinen kirjoitus seurakunnalle, joka sisältää sanoman kaikkien aikojen kristityille ja seurakunnille.
Kirjeen saaja, Filemon asui Frygian Kolossassa. Paavali ja Filemon ovat selvästi hyviä ystäviä. Filemon oli varakas mies, jolla oli suuri ja tilava asunto. Kolossan seurakunta kokoontui hänen kodissaan. Hänen orjansa, Onesimus, oli kavaltanut Filemonin omaisuutta ja karannut. Onesimus oli ilmeisesti karannut Roomaan asti, jossa Epafras oli vienyt hänet Paavalin luokse. Onesimus kääntyi kristityksi ja palveli Paavalia. Hän oli hyödyllinen apulainen Paavalille, mutta tämä katsoi oikeaksi palauttaa Onesimuksen lailliselle omistajalleen. Paavali lähettää Onesimuksen takaisin Kolossaan ja pyytää tälle tämän kirjeen myötä armahdusta. Onesimus nimi tarkoittaa "hyödyllistä" ja sellainen hän nyt oli, vielä enemmän kuin ennen, sillä hänestä oli nyt tullut Jeesuksen seuraaja. Paavali pyytää Filemonia ottamaan Onesimuksen takaisin luokseen kuin uskonveljen ja Paavali lupaa korvata Filemonille kaikki mahdolliset taloudelliset menetykset joita Onesimus mahdollisesti on aiheuttanut.
Kirjeen keskeisimmät jakeet ovat nämä:
"Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!" 15-16
On kaikki syy olettaa, että Filemon toimi Paavalin tahdon mukaisesti ja Onesimus todella palasi Kolossaan Filemonin taloon.
On mielenkiintoista, että tässä kirjeessä ei sinänsä kritisoida orjuutta. Uudessa testamentissa ei vaadita orjuuden lopettamista, mutta kylläkin painotetaan orjien inhimillistä kohtelua. Evankeliumi kuuluu myös orjille. Raamatun yhteiskuntamalli on kuitenkin varsin staattinen, jokaisen ihmisen Jumala on asettanut omalle paikalleen ja omaan asemaansa tässä väliaikaisessa maailmassa. Paavali kirjoittaa orjista 1. Korinttolaiskirjeessä:
"Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi. Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu." 1.Kor 7:20-24
Paavali ei siis vaatinut Onesimuksen vapauttamista orjan asemasta, vaan hänen armahtamistaan niin, että Onesimus sai palata Filemonin palvelukseen, entiseen tehtäväänsä. Kirje puhuu oikeasta orjan ja herran välisestä suhteesta seurakunnassa, Kristuksessa molemmat ovat yhtä. Tämä hengellinen asennoituminen on aikaa myöten, sisäistä tietä ratkaissut kristillisissä länsimaissa tämän orjuuskysymyksen. Siksi tätä kirjettä on kutsuttu "orjien vapautuskirjeeksi."
Antiokialaisen kirkkoisä Ignatiuksen eräässä kirjeessä on maininta, että Efeson seurakunnan piispana toimi Timoteuksen jälkeen Onesimus. On hyvin mahdollista, että Filemon vapautti Onesimuksen ja ehkäpä lähetti tämän takaisin Paavalin luokse. Joidenkin lähteiden mukaan Onesimus olisi ollut Paavalin mukana tämän lähetysmatkalla Espanjassa. On nimittäin hätkähdyttävää, että Paavali lähetti Onesimuksen takaisin Filemonin luokse. Mooseksen lain mukaan oli nimittäin kiellettyä lähettää karannutta orjaa takaisin herralleen. Mooses oli säätänyt näin:
"Älä luovuta orjaa, joka on paennut isäntänsä luota sinun luoksesi, hänen isännällensä. Hän asukoon sinun luonasi, sinun keskuudessasi, valitsemassaan paikassa, jonkun kaupunkisi porttien sisäpuolella, missä hän viihtyy; älä sorra häntä." 5. Moos. 23:15-16
Voi siis olla, että Paavali nimenomaan toivoi tämän kirjeen myötä Onesimuksen vapauttamista orjuudesta.
Onesimuksesta tuli siis aikanaan, Timoteuksen kuoltua, Efesoksen seurakunnan johtaja. On myös olemassa perimätieto, että Onesimus kärsi marttyyrikuoleman noin vuoden 95 tienoilla Roomassa, keisari Domitianuksen aikana. Eri lähteiden mukaan Onesimus joko kivitettiin tai hänen kaulansa katkaistiin. Perimätieto myös kertoo, että Filemonista tuli kotikaupunkinsa Kolossan piispa ja koko hänen perheensä koki marttyyrikuoleman keisari Neron aikana.
Orjuus oli antiikin maailmassa erittäin yleistä. Rooman valtakunnassa noin kolmannes väestöstä (joidenkin arvioiden mukaan jopa 40%) oli orjia. Ja kannattaa muistaa, etttä orjia on paljon vielä nykyäänkin. Heidän määräkseen arvioidaan tänä päivänä jopa 30 miljoonaa.
Tämä Paavalin kirje Filemonille henkii anteeksiantavaa rakkautta. Orjan asema oli täysin vailla mitään oikeuksia. Tässä uskoton, karannut orjaraukka ei saa mielivaltaista rangaistusta raakalaismaiselta herraltaan, vaan armo käy oikeuden edellä. Rikkomus tunnustetaan, säälintunteeseen vedotaan, armoa anotaan, tarjotaan korvausta tehdyistä vääryyksistä, tie aukenee armoon ja orja korotetaan uuteen hengelliseen sukulaisuussuhteeseen. Kirje kuvaa täydellisen kuvan siitä, kuinka anteeksiantava Jumala kohtelee katuvaa syntistä.
Uskonpuhdistajamme Martti Luther on sanonut: "Jokainen meistä on Kristuksen Onesimus"
Olkaamme siis mekin Jeesuksen seuraajia ja Hänen palvelijoitaan.
No comments:
Post a Comment