Tuesday, October 20, 2020

Kirje Filemonille - Synnin orjuudesta armon alle

Paavalin kirje Filemonille on hyvin henkilökohtainen yksityiskirje ja sisältää vain 25 jaetta. Paavali on lähettänyt kirjeen Roomasta, vuosien 61-63 vaiheilla. Tämä on kuitenkin vain muodollisesti yksityiskirje, tosiasiallisesti tämä on apostolinen kirjoitus seurakunnalle, joka sisältää sanoman kaikkien aikojen kristityille ja seurakunnille.

Kirjeen saaja, Filemon asui Frygian Kolossassa. Paavali ja Filemon ovat selvästi hyviä ystäviä. Filemon oli varakas mies, jolla oli suuri ja tilava asunto. Kolossan seurakunta kokoontui hänen kodissaan. Hänen orjansa, Onesimus, oli kavaltanut Filemonin omaisuutta ja karannut. Onesimus oli ilmeisesti karannut Roomaan asti, jossa Epafras oli vienyt hänet Paavalin luokse. Onesimus kääntyi kristityksi ja palveli Paavalia. Hän oli hyödyllinen apulainen Paavalille, mutta tämä katsoi oikeaksi palauttaa Onesimuksen lailliselle omistajalleen. Paavali lähettää Onesimuksen takaisin Kolossaan ja pyytää tälle tämän kirjeen myötä armahdusta. Onesimus nimi tarkoittaa "hyödyllistä" ja sellainen hän nyt oli, vielä enemmän kuin ennen, sillä hänestä oli nyt tullut Jeesuksen seuraaja. Paavali pyytää Filemonia ottamaan Onesimuksen takaisin luokseen kuin uskonveljen ja Paavali lupaa korvata Filemonille kaikki mahdolliset taloudelliset menetykset joita Onesimus mahdollisesti on aiheuttanut. 

Kirjeen keskeisimmät jakeet ovat nämä:

"Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!" 15-16

On kaikki syy olettaa, että Filemon toimi Paavalin tahdon mukaisesti ja Onesimus todella palasi Kolossaan Filemonin taloon. 

On mielenkiintoista, että tässä kirjeessä ei sinänsä kritisoida orjuutta. Uudessa testamentissa ei vaadita orjuuden lopettamista, mutta kylläkin painotetaan orjien inhimillistä kohtelua. Evankeliumi kuuluu myös orjille. Raamatun yhteiskuntamalli on kuitenkin varsin staattinen, jokaisen ihmisen Jumala on asettanut omalle paikalleen ja omaan asemaansa tässä väliaikaisessa maailmassa. Paavali kirjoittaa orjista 1. Korinttolaiskirjeessä:

"Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi. Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu." 1.Kor 7:20-24

Paavali ei siis vaatinut Onesimuksen vapauttamista orjan asemasta, vaan hänen armahtamistaan niin, että Onesimus sai palata Filemonin palvelukseen, entiseen tehtäväänsä. Kirje puhuu oikeasta orjan ja herran välisestä suhteesta seurakunnassa, Kristuksessa molemmat ovat yhtä. Tämä hengellinen asennoituminen on aikaa myöten, sisäistä tietä ratkaissut kristillisissä länsimaissa tämän orjuuskysymyksen. Siksi tätä kirjettä on kutsuttu "orjien vapautuskirjeeksi."

Antiokialaisen kirkkoisä Ignatiuksen eräässä kirjeessä on maininta, että Efeson seurakunnan piispana toimi Timoteuksen jälkeen Onesimus. On hyvin mahdollista, että Filemon vapautti Onesimuksen ja ehkäpä lähetti tämän takaisin Paavalin luokse. Joidenkin lähteiden mukaan Onesimus olisi ollut Paavalin mukana tämän lähetysmatkalla Espanjassa. On nimittäin hätkähdyttävää, että Paavali lähetti Onesimuksen takaisin Filemonin luokse. Mooseksen lain mukaan oli nimittäin kiellettyä lähettää karannutta orjaa takaisin herralleen. Mooses oli säätänyt näin:

"Älä luovuta orjaa, joka on paennut isäntänsä luota sinun luoksesi, hänen isännällensä. Hän asukoon sinun luonasi, sinun keskuudessasi, valitsemassaan paikassa, jonkun kaupunkisi porttien sisäpuolella, missä hän viihtyy; älä sorra häntä." 5. Moos. 23:15-16

Voi siis olla, että Paavali nimenomaan toivoi tämän kirjeen myötä Onesimuksen vapauttamista orjuudesta. 

Onesimuksesta tuli siis aikanaan, Timoteuksen kuoltua, Efesoksen seurakunnan johtaja. On myös olemassa perimätieto, että Onesimus kärsi marttyyrikuoleman noin vuoden 95 tienoilla Roomassa, keisari Domitianuksen aikana. Eri lähteiden mukaan Onesimus joko kivitettiin tai hänen kaulansa katkaistiin. Perimätieto myös kertoo, että Filemonista tuli kotikaupunkinsa Kolossan piispa ja koko hänen perheensä koki marttyyrikuoleman keisari Neron aikana. 

Orjuus oli antiikin maailmassa erittäin yleistä. Rooman valtakunnassa noin kolmannes väestöstä (joidenkin arvioiden mukaan jopa 40%) oli orjia. Ja kannattaa muistaa, etttä orjia on paljon vielä nykyäänkin. Heidän määräkseen arvioidaan tänä päivänä jopa 30 miljoonaa. 

Tämä Paavalin kirje Filemonille henkii anteeksiantavaa rakkautta. Orjan asema oli täysin vailla mitään oikeuksia. Tässä uskoton, karannut orjaraukka ei saa mielivaltaista rangaistusta raakalaismaiselta herraltaan, vaan armo käy oikeuden edellä. Rikkomus tunnustetaan, säälintunteeseen vedotaan, armoa anotaan, tarjotaan korvausta tehdyistä vääryyksistä, tie aukenee armoon ja orja korotetaan uuteen hengelliseen sukulaisuussuhteeseen. Kirje kuvaa täydellisen kuvan siitä, kuinka anteeksiantava Jumala kohtelee katuvaa syntistä. 

Uskonpuhdistajamme Martti Luther on sanonut: "Jokainen meistä on Kristuksen Onesimus"

Olkaamme siis mekin Jeesuksen seuraajia ja Hänen palvelijoitaan. 



Sunday, October 18, 2020

Kirje Titukselle - Kasvatusta hengelliseen johtajuuteen

Kuten kirjeet Timoteukselle, myös kirje Titukselle lasketaan kuuluvaksi Paavalin paimen- eli pastoraalikirjeisiin. Titus oli syntyperältään kreikkalainen eli siis pakana. Kirjeessä on kolme lyhyttä lukua, yhteensä vain 46 jaetta. 

Kirjoitettu joskus 60-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kuin 1. Timoteuskirje. Ei olekaan siis ihme, että kirjeen sisältö muistuttaa jonkin verran 1. Timoteuskirjettä. Paavali oli Kreetalla Tituksen kanssa, sen jälkeen kun hän oli vapautunut vuonna 61 Roomasta ensimmäisestä vankeudestaan. Vapauduttuaan tästä ensimmäisestä vankeudestaan Paavali ehkä kävi Espanjassa. Tämän jälkeen hän matkusteli Makedoniassa ja myös Kreetalla Tituksen kanssa. 

Kuka oli Titus?

  • UT:n ensimmäinen maininta Tituksesta: 2. Kor 2:12-13
  • Titus oli kreikkalainen ja siis pakana: Gal 2:1-3 
  • 2. Kor 7:6-7
  • Titus oli Paavalin tärkeä työtoveri: 2. Kor 8:22-23
  • Viimeinen maininta Tituksesta, hän lähti Dalmatiaan: 2. Tim. 4:10

Tituksen Kreetan työn alkuvaiheet selviävät 1:5 jakeesta. Titus jäi Kreetalle järjestelemään paikallista seurakuntaelämää. Titus organisoi Kreetan saarella sijaitsevien seurakuntien elämää. Kirjeen tarkoitus on rohkaista Titusta ja opastaa miten seurakuntaelämä tulisi Kreetalla järjestää. 

Kreeta on suuri saari pinta-alaltaan, siellä oli useita seurakuntia. Perimätiedon mukaan Titus oli elämänsä lopulla Kreetan piispana ja kuoli siellä. 

Kirjeen avulla Paavali ohjaa seurakuntaa, jota on aikaisemmin opettanut. Tässä kirjeessä on ohjeita ja vaatimuksia seurakunnan paimenille ja erityisesti kirjeessä varoitetaan harhaopeista.

Kreeta ei ollut erityisen miellyttävä paikka. Asukkaat olivat Paavalin mukaan valehtelijoita. Ilmeisesti useat heistä kuitenkin kääntyivät kristityiksi. Paavali lainaa kreikkalaisen filosofin ja runoilijan Epimenideen lausahdusta kreetalaisista. 

"Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska" 1:12

Paavali tunsi siis hyvin, paitsi Vanhan testamentin, myös oman aikansa kreikkalaisen kirjallisuuden. 

Epimenides oli kotoisin Knossoksesta eli Kreetalta. Hän eli noin 500-luvulla ennen Kristusta. Hänestä kerrotaan, että hänen kuolemansa jälkeen hänen ihonsa havaittiin olevan täynnä tatuointeja. Sitä pidettiin outona, koska tatuointi oli varattu orjille. Tätä on pidetty todisteena siitä, että Epimenides kuului johonkin Keski-Aasialaiseen šamanistien ryhmään, koska tatuointi liittyy šamanistisiin initiaatiorituaaleihin. Epimenideen ihoa säilytettiin pitkään hänen kuolemansa jälkeen Spartassa, jonkinlaisena hyvää onnea tuovana taikakaluna.

Filosofian historiassa tunnetaan "Epimenideen paradoksi": Hän nimittäin sanoi: "kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita". Epimenides oli kuitenkin myös itse kreetalainen. Eli jos hän puhui kreetalaisista totta, hän valehteli. Ja jos hän valehteli, hän puhuikin totta.

Paavalin kirjeen Titukselle viesti on, että meidän kristittyjen tulee vaeltaa siveästi ja nuhteettomasti. 

Koko kirjeen kiteyttää mielestäni parhaiten seuraava kohta:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee." 2:11-14

Sama sisältö vahvistetaan vielä luvussa 3 seuraavasti:

"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille." 3:3-8


Wednesday, October 7, 2020

2. Timoteuskirje - Paavalin viimeinen kirje. Apostolin hengellinen testamentti.

 Tässä kirjeessä on neljä lukua. Paavali kirjoitti tämän kirjeen noin vuonna 66 tai 67 ollessaan vankeudessa. Tämä on myös Paavalin henkilökohtaisimpia kirjeitä. Tähän kirjeeseen Paavali tallensi viimeiset ajatuksensa Timoteukselle, joka oli hänelle kuin oma poika. Pian tämän jälkeen hänet teloitettiin keisari Neron valtakaudella. Nero kuoli vuonna 68, Paavali mestattiin siis ennen sitä.

Kirje on Paavalin viimeinen ja heijastaa hänen tärkeimpinä pitämiään asioita. Näihin kuuluvat terve oppi, järkkymätön usko, luottavainen kärsivällisyys ja kestävä rakkaus. Tämä kirje innostaa meitä pysymään rohkeasti totuudessa, oppimaan lisää Jumalan sanasta ja täyttymään Pyhän Hengen antamalla innolla. 

Kirje muodostuu kolmesta pääosasta. Ensimmäisessä on kehotuksen ja rohkaisun sanoja. Toisessa osassa kuvataan taistelua vääriä oppeja vastaan ja kolmannessa osassa ovat Paavalin jäähyväissanat. Koko kirje on sävyltään rohkaiseva ja kehottava. Kirje on henkilökohtainen kirje Timoteukselle, mutta sen sanoma on tarkoitettu meille kaikille. Paavalin Timoteukselle julistama evankeliumi on välitetty monien todistajien läsnäollessa. Kysymys ei siis ole salaisista tai yksityisistä tiedoista, jotka ovat vain jonkin sisäpiirin tiedossa. Kristinusko ei tunne mitään suppealle piirille tarkoitettua salatietoa. Evankeliumi kuuluu kaikille, kaikkina aikoina. 


Lempijakeitani 2. Timoteuskirjeessä:

"Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." 1:7

Itseäni tämä rohkaisee voimakkaasti aina kun pelko hiipii mieleen. 

Rohkeuteen ja kestäväisyyten rohkaisee myös seuraava jae:

"Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies." 2:3

Vaikka itse en ole militaristi, niin tämä kristityn vertaaminen sotapalveluksessa olevaan sotamieheen suoristaa ainakin omaa kristillistä asennettani ja antaa hengellistä ryhtiä. 

Seuraavat 3 jaetta antavat meille toivoa ja uskonvarmuutta. Tässä Paavali kohdistaa katseensa meidän autuaalliseen toivoomme. Meille luvattuu iankaikkiseen elämään ja siihen että saamme osalllistua tulevan maailman hallintotehtäviin. 

"Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata." 2:11-13

Erityisen siunaava on tuo loppukaneetti siitä, että Jeesus pysyy meille uskollisena, vaikka me emme sitä olisikaan. Jeesus ei meitä hylkää eikä heitä luotaan. 

Seuraavassa tärkeä todistus Raamatun arvovallasta ja sen sisältämästä totuudesta. Koko Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta:

"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." 3:14-17

Paavali kuvaa luvussa 3 lopunaikana tapahtuvaa luopumusta:

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta." 3:1-5

Tämä on selvä kuvaus omasta ajastamme jossa nyt elämme. Monet kristityt odottavat innokkaasti viimeistä suurta herätystä. Voi olla että sekin elinpäivinämme vielä tulee, toivokaamme sitä ja jatketaan rukousta senkin puolesta, mutta ainakin paljon selkeämpää Raamatun mukaan mielestäni on se, että lopunaikana tapahtuu suuri luopumus. Sitä Paavali tässä profetoi. 

Yksi koko Raamatun surullisimmista jakeista löytyy viimeisen luvun jakeesta 10. Deemas nimisestä Jeesuksen seuraajasta oli tullut luopio. Hän oli kääntynyt pois pelastuksen tieltä, valinnut mieluummin tämän maailman nautinnot. 

"Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan" 4:10

Deemas on meille varoittava esimerkki. Ollaan me uskollisia ja kestäviä Jeesuksen seuraamisessa. 

Paavali antaa seuraavaksi ohjeita Timoteukselle, joka oli nuori seurakunnan pastori. Nämä sanat voi kuitenkin mainiosti soveltaa kukin omaan Kristuksen todistajan tehtäväänsä. Meitä jokaista on kutsuttu viemään eteenpäin iloista sanomaa Jeesuksesta, kukin omalla tavallamme ja omalla paikallamme. 

" ... saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti." 4:2-5

Luvun 4 lopussa on Paavalin testamentti. Hänen viimeisimpiä sanojaan ennen kuin hänet mestattiin Jeesuksen todistuksen marttyyrina.

"Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." 4:6-8

Tässä Paavali vielä rohkaisee meitäkin. Meille on luvattu vanhurskauden seppele, se on jo tallessa meitä varten. Seppele on jo tehty jokaista meitä varten, meidät on nimeltä kutsuttu, meille on paikka jo valmiita iankaikkisessa elämässä ja Jeesuksen kuningaskunnassa. 


Tuesday, September 29, 2020

1. Timoteuskirje - Työtoverille arvokkaita neuvoja

Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle on yksi kolmesta niin kutsutusta pastoraalikirjeestä. Pastoraalikirjeiksi eli paimenkirjeiksi kutsutaan Raamatun Uuden testamentin seurakunnan johtajan viran hoitoa koskevia ohjeita sisältäviä kirjeitä. Toki näissä kirjeissä on neuvoja ihan jokaiselle seurakuntalaiselle. Nämä pastoraalikirjeiksi nimetyt kirjeet ovat: 1. kirje Timoteukselle, 2. kirje Timoteukselle ja kirje Titukselle. Paavali kirjoitti tämän kirjeen oletettavasti palattuaan Vähästä-Aasiasta Makedoniaan, joskus vuosien 63 ja 67 välillä. Kirje on jaettu Raamatussamme 6 lukuun. 

Timoteus on uskovan kodin lapsi, hänen äitinsä Eunike ja isoäitinsä Loois olivat uskovia. Timoteus on ensimmäinen UT:ssa mainittu toisen sukupolven kristitty. 

Timoteus oli Efeson seurakunnan nuori pastori. Hän oli myös Paavalin suojatti. Paavali lähetti tämän kirjeen rohkaistakseen ja neuvoakseen nuorta Timoteusta seurakunnan johtamisessa. Timoteus joutui Efesossa taistelemaan seurakunnassa vaikuttavia harhaopettajia vastaan. Tässä mielessä tämän kirjeen sisällön hyvin tiivistävä jae on 3:15 "... saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus."

Timoteuksen tulee taistella uskon jaloa taistelua pelastaakseen ne, jotka vielä ovat autettavissa. Paavali kehottaa kavahtamaan vieraita oppeja, taruja ja hyödyttömiä kiistoja. Tulisi keskittyä evankeliumiin, joka on ilosanoma siitä, että Jeesus on Messias ja hän on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä. Omatuntoaan ei saisi päästää paatumaan. 

Paavali kehottaa seurakuntia anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään. Tulee rukoilla myös esivallan puolesta, jotta evankeliumi saa levitä rauhallisissa olosuhteissa. Seurakunnan vastuullisten tulee elää uskon yhteydessä Jumalaan ja heidän moraalinsa tulee olla nuhteeton. Seurakunnassa on käyttäydyttävä moitteettomasti. Seurakunnan keskipisteenähän on itse Jeesus. 

Paavali ennustaa, että luopumus lisääntyy ja monet kääntyvät pois puhtaasta kristinuskosta ja hylkäävät Jumalan luomakunnan järjestyksen. Timoteusta kehotetaan olemaan uskovien esikuva, lukemaan Raamattua ja opettamaan muitakin oikealle tielle. Jumalisuutta ei saa käyttää voiton saamiseen. Rikkautta ei pidä tavoitella, vaan hengellisiä hyveitä, rakkautta, kärsivällisyyttä, sävyisyyttä ja jumalisuutta. Meitä kutsutaan kilvoittelemaan hyvä uskon kilvoitus, tarttumaan kiinni iankaikkiseen elämään. 

Lempijakeeni:

Hieno ja nöyrä kristityn vaeltajan tunnustus:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1:15

Paavalin kehotus rukoukseen esivallan puolesta:

" Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 2:1-4

Kaunis ja upea jae, kuvaus Herrastamme Jeesuksesta:

"... tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen." 3:16  (taas 3:16 on merkittävä jae, sattumaako?!)


Varoitus viimeisten aikojen luopumuksesta:

"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella." 4:1-5


Hyvä opetus myös seuraavassa, jota ei kuitenkaan pidä tulkita niin että kuntoilu ja urheilu olisi huono asia. Joskin hengellinen treenaus on tietenkin tärkeintä:

"Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien." 4:8-10


Tämä oli nuoruudessani lempijakeeni koko Raamatussa:

"Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen." 4:12-13

Enää en ole nuori, joten tämä jae ei ehkä enää puhuttele minua niin voimakkaasti. Silti vanhempanakin on hyvä tavoitella kristillistä vaellusta, joka voisi olla esikuvana myös toisille. 


Paavali antaa talousvinkkejä:

"Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla." 6:6-10

Rahan himo on pahasta. Meidän olisi tärkeää saavuttaa tyytyväisyys siihen mitä meillä on , mitä meille on annettu. Se on kaikki Jumalan lahjaa. Rikkauden tavoitteleminen johtaa hyvin helposti syntiin. Onnellinen elämä syntyy juuri tyytyväisyydestä. 

Seuraavassa kristillisen elämän ohje, jonka mukaan meidän tulee kilvoitella elämämme tiellä:

"Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." 6:11-12

Herra antakoon meille jokaiselle voimia kilvoitella tämä hyvä uskon kilvoitus ja päästä kerran voittajana iankaikkiseen elämään. Meidän tulisi oikein tarttua kiinni tuohon kristilliseen toivoon, toivoon taivaallisesta valtakunnasta johon olemme matkalla. 

Paavalin viimeiset kehotukset seurakuntalaisille eli meille jokaiselle:

"Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän." 6:17-19

Näissä jakeissa Paavali antaa todellisia sijoitusvinkkejä. Meidän tulee koota aarteita taivaaseen, ei uhrata ainutkertaisia elinpäiviämme rahan ja maallisen tavaran hamstraamiseen. Sijoitetaan taivaalliseen pankkiin, ei epävarmaan ja katoavaan mammonaan. 


Tuesday, September 15, 2020

2. Tessalonikalaiskirje - Luopumus tapahtuu

Paavali kirjoitti tämän 2. Tessalonikalaiskirjeen noin vuoden 50 vaiheilla, eli molemmat tessalonikalaiskirjeet ovat hyvin varhaisia. 1. Tessalonikalaiskirje oli aikajärjestyksessä Paavalin ensimmäinen kirje ja tämä toinen on siten hänen toiseksi varhaisin kirjeensä. Tämä on kirjoitettu pian edellisen kirjeen jälkeen ja se syventää 1.Tessalonikalaiskirjeen teemaa, eli Jeesuksen tulemukseen liittyviä seikkoja. Kirjeessä on 3 lukua. Paavali rauhoittelee tessalonikan seurakuntaa. Herran tulemus ei ole aivan vielä käsillä. On jatkettava työntekoa ja elettävä raittiin kristityn elämää. Jeesuksen tulemusta on odotettava kärsivällisesti. 

1. Tessalonikalaiskirjeen jälkeen Paavali on saanut uusia tietoja seurakunnasta. Se elää yhä ahdingossa, mutta lisäksi levottomuus on seurakunnan keskuudessa lisääntynyt. Iloinen Jeesuksen tulemuksen odotus on vaihtunut ahdistukseksi. Jotkut ovat levittäneet väitettä, että Herran päivä on aivan juuri käsillä. Paavali rauhoittaa seurakuntaa. Herra on vahvistava tessalonikalaisia ja varjelee heidät pahasta. 

Kirje voidaan jaotella esimerkiksi viiteen osaan:

  • Alkutervehdys. 1:1-2
  • Ahdistukset enteilevät Herran tulemusta 1:3-12
  • Herran päivä ja antikristus 2:1-12
  • Kehotuksia ja varoituksia 2:13-3:15
  • Päätössanat 3:16-18

Tärkeä osa kirjettä on Paavalin kehotus jatkaa uskollisesti Jeesuksen seuraamista. Antikristus on tulossa ja maailma luopuu oikean Jumalan palvelemisesta. Jeesus on kuitenkin voittava pahan vallan. Näin Paavali meitä rohkaisee:

"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2:3-12

Antikristus ei voi siis ilmestyä, ennenkuin häntä pidättävä tekijä poistuu hänen tieltään. Mikä on tämä pidättävä tekijä? Tästä emme voi olla täysin varmoja ja tästä asiasta on paljon esitetty erilaisia arvioita. Paavali oli selvästi opettanut tästä teemasta tessalonikalaisia, mutta tämä opetus ei ole meille säilynyt. On ehdotettu esimerkiksi yhteiskunnan lakeja ja yleistä järjestystä, jotka estäisivät antikristuksen valtaan nousun. Paavali puhuu tässä kuitenkin estävästä voimasta, josta hän puhuu sekä asiana että persoonana. Kyseessä on siis henkilö ja tämän vaikutus, jonka täytyy olla saatanaa voimakkaampi, koska saatana ei voi päästää antikristusta esiin. Mielestäni todennäköisintä on siten, että tämä antikristuksen esiinnousua estävä voima on Pyhä Henki, joka toimii kristillisen seurakunnan kautta. Vain Jumala on saatanaa voimakkaampi ja vain Hän voi pidättää antikristusta pääsemästä valtaan. Kun seurakunta temmataan ylös karitsan häihin ja Pyhä Henki lakkaa toimimasta tämän morsiusseurakunan välityksellä, silloin pidättävä tekijä on poistettu ja laittomuus ja antikristus pääsevät valtaan. 

Muistakaamme, että me emme odota antikristusta, vaan me odotamme Herraamme Jeesusta Kristusta. Tulkoon Hän pian ja viivyttelemättä, amen!

Sunday, September 13, 2020

1. Tessalonikalaiskirje - Jeesus tulee takaisin!

Uuden testamentin kirjeissä on yleensä monia teemoja, esitettyinä peräkkäin ja monesti myös lomittain. Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille on mielestäni tässä suhteessa hyvin erilainen. Tämän kirjeen teema on lohduttaa kristittyjä sillä iloisella odotuksella, että Jeesus on tulossa takaisin. Hän tulee perustamaan keskellemme valtakuntansa, ei vain hengellisesti seurakuntaa, vaan fyysisen ja konkreettisen kuningaskuntansa. Tämä on iloinen, toivoa antava uutinen. Kaikki kirjeen 5 lukua välittävät juuri tämän sanoman. Jeesuksen tulemus on iloinen uutinen meille useasta syystä:

  • Saamme olla aina Jeesuksen kanssa. 
  • Hänen valtakunnassaan kaikki on hyvin. Ei ole sairautta, ei surua, ei pahuutta.
  • Jeesuksen tulemus pelastaa meidät "tulevasta vihasta". Tämä vihan aika on kuvattu esimerkiksi Ilmestyskirjassa. Siellä kerrotaan monista vihan maljoista, jotka vuodatetaan maan asukkaiden päälle. Siellä kuvataan antikristuksen ja pedon raivoamista maan päällä tuohon aikaan. Kaikesta tästä vihasta me vältymme, sillä Jeesuksen tulemus pelastaa meidät tuosta vihasta. 

Tätä sanomaa alleviivaavia tärkeitä sanankohtia:

"... kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta." 1:9-10

Ehkäpä hienoin Jeesuksen tulemusta kuvaavaa Uuden testamentin kohta löytyy neljännestä luvusta: 

"Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 4:13-18

Milloin tämä tapahtuu, siitä Paavali antaa seuraavia vihjeitä:
"Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit." 5:2-6

Maailmalle Jeesuksen tulo on siis yllätys ja odottamaton tapahtuma, mutta meille uskoville se on odotettu ja kaivattu hetki. 

Lopussa Paavali antaa vielä arvokkaita kehotuksen sanoja meille, jotka odotamme Jeesuksen tulemusta: 

"... pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa." 5:15-22 

Loppusanat on hyvä jättää meille kaikille muistolauseeksi: 

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 5:23-24

Sunday, September 6, 2020

Kolossalaiskirje - Kehotuksia väärää opetusta vastaan

Paavalin kirje kolossalaisille on vankilakirje, kuten efesolaiskirje ja Filemonille kirjoitettu kirje. Paavali ei koskaan käynyt itse Kolossassa. 

Paavali taisteli synkretismiä vastaan, eli sitä uskontojen sekoittamista, jossa kristinuskoon yhdistellään ajatuksia muista uskonnoista, pakanauskonnoista ja kreikkalaisesta filosofiasta. Vaarana oli mm. liiallinen lakihenkisyys (legalismi), pidättäytyminen aineellisista nautinnoista (asketismi) ja mystiikka. Omat yritykset miellyttää Jumalaa ruokkivat vain ihmisen omaa ylpeyttä. Kristinuskoon ei saa sekoittaa omia ajatuksia, ei saa luottaa kehenkään opettajaan tai yhteisöön enempää kuin Jeesukseen. Yksin Jeesus on toivomme ja vain häneltä tulee todellinen viisaus. 

Harhaopit:

  • Legalismi, pitää noudattaa sääntöjä ja muotomenoja, juhlapyhiä, ruokasäädöksiä
    • 2:16-17 ; 20-22
    • Säännöt ovat vain todellisuuden varjoja, pelastukseen tarvitaan vain Kristus
  • Mystiikka
    • "... joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama." 2:18
  • Tarvitaan salaista tietoa pelastukseen ja pyhitykseen
    • Ei ole muuta salaisuutta, kuin Kristus. "Kristus teissä, kirkkauden toivo" 1:26-27 ja "...kaikki viisauden ja tiedon aarteet ..." 2:2-3
  • Enkelien palvonta
    • Paavali kritisoi enkelien palvontaa 2:18
  • Asketismi, ruumiin tarpeet tulee unohtaa ja elämän pitää olla mahdollisimman yksinkertaista
    • "Niillä tosin on viisauden maine itse valitun jumalanpalveluksen, nöyryyden ja ruumiin säälimättömän kohtelun vuoksi, mutta mitään arvoa niillä ei ole, ja niitä noudatetaan vain lihan tyydyttämiseksi."2:23
    • Eli asketismilla ei ole arvoa, vaan se johtaa ylpeyden syntiin
  • Vain hengellinen on hyvää, aineellinen pahaa
    • "Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät..." 1:16
    • Jeesus on luonut kaiken näkyvän, se luotiin hyväksi. Jumalan valtakunta tulee maan päälle.
  • Ei uskota Jeesuksen olevan Jumala
    • Kirje painottaa Kristuksen täydellistä jumaluutta. Jeesus on lihaksi tullut Jumala. Jeesuksessa asuu Jumalan koko täyteys. Jeesus on elämän ainoa voimanlähde ja seurakunnan pää. Eläkäämme yhteydessä Jeesukseen! Näin kirjeessä kuvataan Jeesusta :  1:15-20

  • Syntielämässä ei ole mitään väärää
    • Synti ja pahuus tulee hylätä ja taistella niitä vastaan. 
    • 3:5-8

Kaksi kehoitusta:

1. Jatkaa uskomista!

"Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet." 1:23  Pysytään uskossa, jatketaan uskomista!

2. Lue Raamattua!

"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana." 3:16 Tutut numerot. Luetaan Raamattua!