2. Johanneksen kirje - Elämää totuudessa ja rakkaudessa

Toinen Johanneksen kirje on lyhyt teksti, siinä on vain 13 jaetta. Se on ensimmäisen Johanneksen kirjeen ja kolmannen Johanneksen kirjeen tavoin apostoli Johanneksen kirjoittama. Nämä kolme kirjettä sopivat hyvin yhteen Johanneksen evankeliumin kanssa. 

Johannes kirjoitti tämän toisen kirjeensä pian, ensimmäisen kirjeen kirjoittamisen jälkeen varoittaakseen vääristä opettajista. Kirjoitusvuosi on noin vuoden 90 paikkeilla, kirje lienee lähetetty Efesoksesta. Johannes muistuttaa meitä, että totuus ja rakkaus ovat keskeisiä Jeesuksen seuraamisessa ja varoittaa vääristä opettajista. 

Kirjeessä varoitetaan vääristä opettajista, jotka kieltävät sen, että Jeesus koskaan oli ihminen. Kirjeen alusta löytyvä tervehdys, jossa puhutellaan  ”valittua äitiä ja hänen lapsiaan” , voidaan tulkita tarkoittavan jotakin seurakuntaa tai tietenkin jotakin Johanneksen tuntemaa naista. 

Seurakunnan jäseniä kehotetaan rakastamaan toisiaan. Tätä seuraa varoitus eksyttäjistä. Pelkästään se, että ihminen päästää kotiinsa eksyttäjän tai tervehtii häntä, tekee hänet osasyylliseksi pahoihin tekoihin. Johannes varoittaa uskovia, etteivät he epähuomiossa kannattaisi vääriä opettajia. Seurakuntien välillä kiersi tuolloin sekalaisia harhaoppien levittäjiä, jotka hämmensivät uskovia. Tämä kirje kehottaa olemaan varuillaan, tunnistamaan väärät opit ja pitämään yhä vahvemmin kiinni uskon perusteista. 

Johannes viittaa 5 kertaa "totuuteen" neljän ensimmäisen jakeen aikana. Jumala on ainoa oikean totuuden mittapuu. Jumalan Sana on totuus. Meidän jokaisen tulee taistella totuuden puolesta. 

Harhaopettajat väittivät, ettei Jeesus voisi olla samanaikaisesti tosi ihminen ja tosi Jumala. Tälläisiä harhaopettajia on yhä nykyäänkin. He myös opettivat, että kaikki hengellinen ja sielullinen on hyvää mutta aineellinen pahaa. Tälläinen opetus on Raamatun vastaista. Väärä opetus on asia, jota tulee varoa ja jonka vaarallisuutta ei pidä väheksyä. 

Jeesus on totuus ja rakkaus. Kun sitoudumme häneen ja seuraamme häntä, antaudumme elämään totuudessa ja osoittamaan rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Tämä Johanneksen toinen kirje rohkaisee meitä sitoutumaan elämään totuudessa, rakkaudessa ja kuuliaisuudessa. 

Kirjeen keskeiset jakeet, joissa varoittaa ankarasti vääristä opettajista:

"Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. Tämän käskyn te olette kuulleet alusta alkaen, ja sen mukaisesti teidän tulee elää. Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa."  6-11

1. Johanneksen kirje - Vahvistusta uskossa ja elämän Sanassa

Apostoli Johannes kirjoitti 1. kirjeensä paimenkirjeeksi seurakunnille, joiden jäsenet olivat pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä. Johannes kirjoitti tämän kirjeen Efesoksessa joskus vuosien 85-90 paikkeilla. Kirje on jaettu 5 lukuun. Kirjeen alusta puuttuu lähettäjän nimi, saajan nimi ja tervehdys, lopusta puuttuu lopputervehdys. Johanneksella on selvästi läheinen suhde kirjeen saajiin ja se on ehkä tarkoitettukin kiertokirjeeksi. Kirjeen varsinainen aihe on elämän Sana, Kristus, joka on elämä ja antaa elämän. 

Kirje antaa selkeän kuvan Jeesuksesta. Apostoli oli tuntenut Jeesuksen henkilökohtaisesti, keskustellut hänen kanssaan, kulkenut hänen vierellään, nähnyt hänen kuolemansa ja nähnyt hänet ylösnousseena ja nousevan taivaaseen. Johannes kuvaa Jeesusta valoksi, rakkaudeksi ja elämäksi. Tämä kirje kirjoitettiin, jotta voisimme ymmärtää, miten Jumalan todellisuus ilmenee elämässämme uskon kautta Jeesukseen ja jotta voisimme olla varmoja siitä, että saamme viettää ikuisuuden hänen luonaan. Kirje rohkaisee pysymään yhteydessä Jumalaan, joka on valo ja rakkaus. 

Johanneksen kirjoitustyyliin kuuluu tuoda esiin vastakohtia. Niiden avulla hän pyrkii osoittamaan meille, että kristillisyys eroaa tämän maailman tavoista. Johanneksella on paljon vastakohtapareja: 

• valo - pimeys
• uusi - vanha käsky
• Isän ja maailman rakastaminen
• Kristus - Antikristus
• Totuus - valhe
• Jumalan lapset - paholaisen lapset
• ikuinen elämä - kuolema
• rakkaus - viha
• rakkaus - pelko

Johanneksen vastaukset vääriin opetuksiin:

• Väärät opettajat kielsivät synnin todellisuuden. Johanneksen mukaan ei voi kuulua Jumalalle jos elää jatkuvasti synnissä
• Väärät opettajat kielsivät että Jeesus on lihaksi tullut Jumala, Kristus. Jumalan lapsi on se, joka uskoo että Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala ja että hän on pelastanut meidät. 

Evankeliumi:

"Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1:7

Tulevaisuutemme:

"Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään.  Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.  Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä." 3:1-3

Jumalan lasten luottamus:

"Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.  Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,  jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.  Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.

     Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.  Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut." 3:18-24

Veroitus eksytyksistä. Jumalan Henki ja Antikristuksen henki taistelevat meidän sieluistamme:

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.  Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.  Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa." 4:1-3

Jumala kuulee pyyntömme:

"Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.  Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme." 5:13-15

2. Pietarin kirje - Ohjeita kristityn kasvuun

Tämä kirje on kokeneen ja uskollisen Jeesuksen apostolin viesti meille kristityille. Pietari varoittaa väärästä opetuksesta ja kehottaa kasvamaan uskossa ja Kristuksen tuntemisessa. Pietarin mukaan tulee hylätä Jumalan sanan vastainen opetus ja keskittyä Jeesuksen tuntemiseen. Kirje sisältää kaikkiaan 11 viittausta Vanhaan testamenttiin. Se sisältää myös viittauksen Paavalin kirjeisiin. 

Pian tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen Pietari kuoli marttyyrina. Kirje on kirjoitettu noin vuonna 67. 

Kirjeessä on 3 lukua. 

Pietari muistuttaa meitä Jumalan suurista lupauksista ja kehottaa uskon ja kutsumuksemme lujittamiseen.

Toisessa luvussa Pietari varoittaa vääristä opettajista. Nykyäänkin on syytä olla valppaana, ettemme joutuisi väärän opetuksen eksyttämiksi. Pietari kertoo tässä kirjeessä miten väärän opetuksen voi tunnistaa. Väärät opettajat houkuttelevat ihmisiä seuraamaan, ei Jeesusta, vaan itseään. He toimivat itsekkäistä vaikuttimista, halveksivat Jumalan totuutta, tekevät vääryyttä, ovat ylimielisiä ja kerskailevat. Jumala tulee kuitenkin tuomitsemaan heidät. 

Pari lainausta tästä kirjeestä:

Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan puhetta meille. Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneet kirjoitukset ovat uskomme ylin ohjenuora:

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." 1: 19-21

Pietari myös todistaa, että Jeesus on tulossa takaisin vaikka harvat sitä odottavat ja vain harvat siihen enää uskovat. Kerran Jeesus palaa takaisin ja luo uuden taivaan ja uuden maan jossa häneen uskovat elävät ikuisesti. Kristittyjen toivo on tässä lupauksessa. Pietari kirjoittaa näin:

"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."  ...  Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 3: 3-4, 8-9

1. Pietarin kirje - Rohkaisua koetusten keskellä

1. Pietarin kirje on lämminhenkinen ja inhimillinen kirje. Hän antaa runsaasti käytännön neuvoja siitä, miten kristittyjen tulisi elää vaikeina aikoina, erityisesti Jeesuksen paluuta odotettaessa. Kirjeen saaneet kristityt elävät vainojen keskellä. Pietari tietää heidän tuntevan itsensä eristyneiksi ja haavoittuneiksi. He asuvat lainausmerkeissä "muukalaisina vieraassa maassa". He tuntevat itsensä erilaisiksi, sillä he ovat erilaisia. Pietari pyrkii innostamaan lukijoitaan näyllä siitä, mitä Jumala on tehnyt heidän puolestaan Kristuksessa. Pietari rohkaisee heitä tekemään sitä mikä on hyvää, olipa ulkonainen tilanne miten vaikea hyvänsä. 

Pietari tunnetaan toivon apostolina, siinä missä Paavalia on kutsuttu uskon apostoliksi ja Johannesta rakkauden apostoliksi. Pietarin nimi oli aluksi Simon joka tarkoittaa "kaislaa". Jeesus antoi hänelle uuden nimen Pietari, joka merkitsee "kallio". Pietari aloitti heikkona ja häilyväisenä miehenä, mutta Jeesus teki hänestä lujan kuin kallio. 

Sanat "kärsiä" ja "kärsimys" esiintyvät kirjeessä kokonaista 16 kertaa. Kirje on lähetetty uskoville, jotka ovat joutuneet ympäristönsä ankaran vastustuksen kohteeksi. Sen sijaan he eivät ilmeisesti ole vielä joutuneet viranomaisten vainon kohteeksi. Pietari ei kerro uskoville miten välttyä vainoilta, vaan miten kestää ne. Painopiste on siinä, että uskovat käyttäytyvät jumalisella tavalla vihamielisessä maailmassa, ei vaikeuksien välttämisessä. Niinpä kärsimys on kirjeen ydinasioita ja yksi useimmin käytettyjä sanoja siinä. Pietari haluaa myös muistuttaa lukijoitaan pelastuksesta, joka on heidän asenteensa perusta kärsimyksen suhteen ja sitten hän haluaa selittää, miten käsitellä kärsimystä. Saamme kehoitusta ajatella uskomme keskeisiä totuuksia. Niinpä Jumalan armo on avainasia niin kirjeen alussa kuin sen lopussakin. 

Kirje on lähetetty Babylonista (5:13). Tämä voi tarkoittaa todellakin Mesopotamiassa sijainnutta entisaikojen suurkaupunkia, sillä siellä Pietarin aikoihin edelleen eli juutalaisia. Nimitys voi olla tosin myös vertauskuvallinen ja tarkoittaa Roomaa. Kirje on tarkoitettu sekä juutalaisista että pakanoista koostuville seurakunnille. Kirjeessä on 5 lukua. Nostan esimerkkejä upeista kohdista vain ensimmäisestä ja viimeisestä luvusta. Nämä ovat vain esimerkkejä, sillä koko kirje on upea, joka todellakin kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Mutta oheissa joitakin lempikohtia. 

Pietarilla on selkeä kuva Jeesuksen Kristuksen olemuksesta ja merkityksessä. Hän esittää myös selkeän kuvan kolmiyhteisestä Jumalasta. Isä, Poika ja Pyhä Henki tulevat kaikki selkeästi kuvatuiksi ja Pietari selittää mikä on kunkin jumaluuden persoonan osuus pelastustyössä:

"Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa." 1:1-12 

Veren evankeliumia, pelastusta Kristuksessa ja iankaikkisuuden toivoa Pietari julistaa seuraavassa:

"Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan." 1:17-21

Raamatun merkitystä ja arvovaltaa kuvaa Pietari näin:

"ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu." 1:24-25

Kirje loppuu upeaan ja rohkaisevaan kehotukseen. Tämän myötä toivotan teille kaikille Jumalan armoa ja siunausta jokaiseen päivään: 

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen". Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen." 5:6-11

Jaakobin kirje - Ole Sanan tekijä, ei vain sen kuulija!

Vuoden 33/38 kirkkoraamatussa heprealaiskirjeen jälkeen tulivat Pietarin ja Johanneksen kirjeet ja vasta näiden jälkeen Jaakobin ja Juudaksen kirjeet. Tämä johtuu luterilaisesta perinteestä, nimittäin Martti Luther aluksi väheksyi tätä kirjettä ja kutsui sitä "olkikirjeeksi". Siksi vuoden 33/38 kirkkoraamatussa Jaakobin kirje oli sijoitettu ikäänkuin sivummalle. Myöhemmin Lutherin kriittinen kanta tähän kirjeeseen kuitenkin muuttui ymmärtäväksi. Luther oli ymmärtänyt aluksi väärin Jaakobin opetuksen uskosta ja teoista. Vuoden 1992 kirkkoraamatun ja Raamattu Kansalle käännösten kirjeiden järjestys on kuitenkin toinen. Heprealaiskirjeen jälkeen tulee Jaakobin kirje.  Eli näissä uusissa suomenkielisissä Raamatuissa Jaakobin kirje on palautettu alkuperäiselle paikalleen, heprealaiskirjeen jälkeen. Tämä on oikein hyvä muutos, sillä tämä kirje on hyvin tärkeä kristillisen elämämme kannalta. Kirje on UT:n vanhimpia, ehkäpä kaikkein vanhin, sillä se kirjoitettiin hyvissä ajoin ennen Jaakobin marttyyrikuolemaa, vuonna 64. Usein kirjoitusajankohdaksi ajatellaan vuosia 45-50. 

Kirje käsittelee uskon elämistä todeksi. Jaakob kehottaa Jumalan mielen mukaiseen elämään, jossa usko näkyy tekoina. Vaikka usko saakin aikaan hyviä tekoja, ne eivät voi meitä pelastaa. Pelastus on Jumalan lahja, joka saadaan yksin armosta ilman ansioita. Muuttunut elämä hyvine tekoineen todistaa aidosta uskosta. 

Kirjeen kirjoittaja, Jaakob, oli Jeesuksen veli (itse asiassa velipuoli, heillä oli yhteinen äiti, Maria) ja Jerusalemin seurakunnan arvostettu ja kunnioitettu johtaja. Jaakobin kirjeessä on 5 lukua. Aluksi Jeesuksen veljet, Jaakob muiden mukana, epäili Jeesuksen messiaanisuutta, mutta ylösnousemuksen jälkeen hekin liittyivät Jeesuksen opetuslapsiin. 

Jaakobin kirje haastaa ja rohkaisee meitä ryhtymään sanan tekijöiksi, ei vain sen kuulijoiksi. Käytännöllistä kristillisyyttä arkipäivän elämään. Realistinen kirje, joka ei juurikaan pureudu oppikysymyksiin, vaan vaelluksemme velvoitteisiin. Kirjeen sisältö heijastelee suuresti Jeesuksen vuorisaarnaa ja profeettojen (eteenkin Aamoksen) julistusta. Jaakobin lauseet ovat lyhyitä ja iskeviä. Avainsana on "viisaus" ja kirjessä on yhtymäkohtia esimerkiksi VT:n sananlaskuihin. 

Kirjeen aloitus on huomiota herättävä: "Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle." Jaakob kutsuu itseään nöyrästi Jeesuksen palvelijaksi, ei siis hae auktoriteettia itselleen käyttämällä vaikka itsestään nimitystä "Jeesuksen veli". Toinen kiinnostava seikka on se, että kirje on tarkoitettu "kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle." Eli jo ensisijainen lukijajoukko on hyvin laaja. Mekin kuulumme hengellisesti tähän joukkoon, olemme hengellinen Israel. 

Oikeaa jumalanpalvelusta on elää kristillisen kutsumuksen mukaisesti:

"Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." 1:26-27

Emme voi samanaikaisesti olla Jumalan ja tämän maailman ystäviä. Meidän on pysyteltävä lähellä Jumalaa, nöyrryttävä Hänen edessään ja päivittäin kyseltävä Hänen tahtoaan meidän elämässämme. 

Jumala ei kiusaa meitä. Pahuus ei ole hänen syytään: 

"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman." 1:13-15

Oikea usko ei ole vain kristillisten oppien totena pitämistä, vaan usko näkyy tekoina:

"Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut  ... Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?" 2:17-20

Jaakobin kirje täydentää Paavalin kirjeitä. Niissä käytetään tosin samoja sanoja hieman eri merkityksissä. Puhuessaan vanhurskautuksesta Paavali tarkoittaa syntisen julistamista vanhurskaaksi uskosta Jeesukseen Kristukseen. Jaakobilla vanhurskaaksi tuleminen merkitsee sitä, että Jumala tunnustaa Jänen edessään oikein elävän uskovan vanhurskaaksi. Paavali puhuu vanhurskautuksen edellytyksenä olevasta uskosta, Jaakob sen sijaan puhtaasti tietopuolisesta uskosta. Paavalilla teot merkitsevät ihmisen omaa yritystä lain täyttämiseksi sekä itsensä vanhurskauttamiseksi Jumalan edessä, Jaakobilla ne taas ovat elävän uskon hedelmiä ja todistus siitä. Paavali siis tuomitsee kuolleet teot, Jaakob kuolleen uskon. 

Jaakob kehottaa meitä hillitsemään kieltämme, miettimään tarkoin mitä ja miten puhumme. Kielen synnit ovat hyvin vaarallisia: 

"Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä." 3:2-8

Kehotus nöyryyteen Jumalan edessä. Jaakob oli tästä itse hyvä esimerkki:

"Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." 4:10

Jaakob todistaa myös rukouksen voimasta: 

"... ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." 5:15-16

Herramme tulee! Odotetaan Jeesuksen toista tulemusta kärsivällisesti, niin teki myös Jaakob, joka jättää meille loppusanat:

"Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä." 5:7-8

Ota Jumalan valtakunta vastaan kuin lapsi!

Kristillinen jumalanpalvelus ja Jeesuksen seuraaminen koskee koko perhettä. Seuraavassa esittelen kaksi Raamatun kohtaa, jotka tosin ajallisesti ja fyysisesti ovat Raamatussa kaukana toisistaan, mutta sanoma on hyvin samanlainen. 

Mark 10:13–16

“Mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” (Mark 10:14-15)

Kun Jeesus asetti lapsen toisaalta esikuvaksi – tai oikeastaan vielä vahvemmin, opetti lasten

kaltaisuuden olevan ainoa tie taivaaseen – hän romutti entisen pelastustien. Jumalan valtakuntaan pääseminen ei onnistu Mooseksen lakia seuraamaal. Ainoa tie taivaaseen on lapsen kaltainen, ehtoja asettamaton Jumalan armon vastaanottaminen. Mikäli aikuinen mielii Jumalan valtakuntaan, hänenkin on tultava Jeesuksen rakastavaan syliin, hänen siunaustaan vastaanottamaan. Saarnamiehet ovat keksineet monenlaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi lapset olisivat aikuisia parempia Jumalan silmissä. Raamatussa asia on yksinkertainen: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse” (Mark. 10:15).

Miten muut ottivat valtakunnan vastaan varhaisessa juutalaisuudessa? Bar mitsva -juhlassa 13-vuotiaana juutalainen ”otti valtakunnan ikeen” eli sitoutui noudattamaan Mooseksen lakia. Alle 13-vuotiailta lapsilta vastaavaa lain noudattamista ei vaadittu. Jeesuksen mukaan valtakuntaan pääsee vain Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla.

Uudessa testamentissa sen sijaa aikuiset : 

• Halusivat tappaa Jeesuksen

• Ajattelivat omaa uraansa, kuten vaikkapa Nikodemus

• Ajattelivat valtaa, kuten opetuslapset, joista osa havitteli etummaisia virkoja ja valta-asemaa.

Toinen Raamatunkohta:

Siinä pieni Samuel poika kuulee Jumalan äänen ilmestysmajassa, Siilossa. Samuel oli 12 vuotias (Josephuksen mukaan)

1.Sam 3:1-10

“Ja poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, niin ettei hän voinut nähdä, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: "Tässä olen". Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: "Tässä olen, sinä kutsuit minua". Mutta hän vastasi: "En minä kutsunut; pane jälleen maata". Ja hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: "Tässä olen, sinä kutsuit minua". Mutta tämä vastasi: "En minä kutsunut, poikani; pane jälleen maata". Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle. Ja Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran; niin hän nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: "Tässä olen, sinä kutsuit minua". Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikasta. Ja Eeli sanoi Samuelille: "Mene ja pane maata; ja jos sinua vielä kutsutaan, niin sano: 'Puhu, Herra; palvelijasi kuulee'". Samuel meni ja pani maata sijallensa. Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee".”

Samuel oli siis tuolloin saman ikäinen kuin ne lapset jotka tulivat Jeesuksen siunattaviksi. Molemmissa Raamatun kohdissa lapset olivat Bar Mizva-ikäisiä nuorempia. 

Samuelin lapsuus kokemuksen opetus meille:

1. Elä lähellä Jumalaa! Jumala puhuu valituilleen. Miksi Hän ei puhunut Eelille (papille) vaan pienelle apu-pojalle? Jumala katsoo sydämen asennetta, etsii kuulevia korvia, ei ikää tai asemaa. Samuel ei ollut vielä lain alainen (Bar Mizva). Hän kuuli (hän eli lähellä Jumalaa, hänen makuusijansa ilmestymajassa sijaitsi aivan lähellä kaikkein pyhintä, liitonarkkua), kuunteli ja toimi Jumalan tahdon mukaan elämässään. 

2. Huolehditaan perheistä ja rukoillaan perheiden puolesta! Nykyaikana politiikan tavoitteena on murskata perheet (koti, uskonto ja isänmaa ovat vaarassa, ensinnä tuhottavien listalla on koti). Eeli piti huolta ilmestysmajasta Siilossa, jumalanpalveluksesta ja seurakunnasta, mutta ei omasta perheestään! Eelin pojat olivat ahneita, käyttivät seurakuntaa taloudellisesti hyväkseen. Eelin ja Samuelin pojat eivät seuranneet isänsä jalanjälkiä. Meidän tehtävämme on ohjata lapsiamme Jumalan tuntemiseen ja seuraamiseen, mutta lopulta valinta jää jokaiselle itselleen. On ehkä lohduttavaa, että edes Eeli tai Samuel eivät onnistuneet, vanhemmat eivät saisi syyllistää itseään liikaa. Eelin pojat: 1Sam 2:12 ; Samuelin pojat: 1 Sam 8:3

3. Lue Raamattua! Kutsu ei tullut ihmiseltä (Eeliltä), vaan suoraan Jumalalta. Tärkeintä kuunnella Jumalan puhetta, ei ihmisten. Miten kuulemme Jumalan puhetta? Me kuulemme Jumalan puhuvan meille Raamatussa. Siksi on tärkeää lukea joka päivä Raamattua! Ja noudattaa sen ohjeita.  Sanoa Jeesukselle kuten Samuel: Tässä olen! 

Sanotaan mekin Jeesukselle Tässä olen! Silloin emme vain kuulen Jumalan puhuvan meille Raamatussa. Jeesus itse tulee luoksemme, kuten 1. Sam 3:10 “Herra tuli, seisahtui ja kutsui häntä”. Jeesus tulee kulkemaan vierellämme elämämme matkalle. 

Heprealaiskirje - Jeesus on ylimmäinen pappimme

 Kirje heprealaisille sisältää 13 lukua. Kirjeessä ei mainita missään sen kirjoittajaa. Kirjoittajaksi on ajateltu yleensä Apollosta, Barnabasta tai Paavalia. Vanhan kirkon aikoina Paavalia on perinteisesti pidetty kirjoittajana, mutta myös Apollos on hyvä ehdokas, sillä kirjoittaja tuntee selvästi erinomaisesti sekä hellenistisen kulttuurin, että Raamatun kirjoitukset. Apolloshan oli Apostolien tekojen mukaan oppinut mies ja "väkevä raamatuissa" (Apt 18:24-28). Näin Apollosta kuvataan apostolien teoissa:

"Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta..." Apt. 18:24-25

Kirjoittaja on joka tapauksessa hyvin arvostettu opettaja ja hän tunsi hyvin esim. Timoteuksen (13:23). 

Selvää on, että kirje on kirjoitettu ennen Jerusalemin temppelin hävitystä eli vuotta 70, mutta Roomalaiskirjeen jälkeen (55 jKr). Keisari Nero oli noussut valtaistuimelle. Se on suunnattu juutalaista syntyperää olevien kristittyjen seurakunnille, mutta kirjeen teemat ovat niin yleisluontoisia, että ne puhuttelevat kaikkia kristittyjä. Kirjoittaja varoittaa luopumuksen vaarasta, lahkohenkisyydestä, hengellisestä väsymisestä ja masennuksesta. 

Kirje on läheistä sukua Johanneksen evankeliumin kanssa, sillä Jeesuksen osallistuminen luomiseen kuvataan ja Jeesusta puhutellaan ylimmäisenä pappina. Kirje on myös yhtäpitävä Paavalin julistuksen kanssa. 

Hebrealaiskirjeen tarkoituksena on osoittaa, että vanha liitto temppelikultteineen on saavuttanut päätöksensä ja täyttymyksensä Jeesuksessa. 

Kirjeen saajat olivat ilmeisesti alkaneet horjua uskossaan. Kirjoittaja varoittaa heitä luisumasta takaisin juutalaisuuteen, mutta muistuttaa samalla voimakkaasti kristinuskon juutalaisista juurista. Koska Kristus on täyttänyt kaiken sen, mitä Vanha testamentti ennakoi, ja on valmistanut täydellisen pelastuksen, ei ole syytä menettää uskoa ja toivoa.

Kirje on kirjoitettu juutalaisille uskoville vainojen taustaa vasten. Kristittyjen vainot olivat kiihtymässä keisari Neron hallituskauden puolivälissä. Kristittyjä oli jo alettu vangita, joskaan ei vielä teloittaa. Juutalaisilla oli kuitenkin keino paeta vainoja, sillä juutalaiset uskovat saattoivat aina palata synagogaan pakoon. Synagogat olivat virallisesti rekisteröityjä, eivätkä siis olleet vainojen kohteena kuten kristilliset seurakunnat. Mikäli he kieltäisivät julkisesti uskonsa Jeesukseen, he saattoivat välttää vainot ja palata juutalaisuuteen. 

Alla muutama mielikohtani heprealaiskirjeestä. Oli hyvin vaikeaa valita näitä jakeita, sillä koko kirje, sen jokainen jae on kuin kallisarvoinen helmi, jonka haluaisin tässä nostaa esiin. Mutta ohessa muutama mielikohtani, lukekaa kuitenkin koko heprealaiskirje ajatuksella ja rukouksella.

Lohdullinen jae Jeesuksen meille tarjoamasta avusta:

"Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." 2:18

Kehotus säilyttää usko ja jatkaa kilvoittelua tällä elämän tiellä. "Kerran pelastettu - aina pelastettu" ideologia on selvästi Raamatun vastainen: 

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." 3:12-14

Raamatun auktoriteetti ja merkitys:

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija." 4:12

Jeesus on ylimmäinen pappimme. Hänen puoleensa voimme aina kääntyä:

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." 4:14-16

Jeesus , ylipappimme, pitää meistä huolen:

" ... mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä."7:24-27

Miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä meidän puolestamme? Vastaus:

" ... ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista" 9:22

Mitä on usko?

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." 11:1

Kehotus pysyä uskon tiellä ja kääntyä ylimmäisen pappimme puoleen rohkeasti:

"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;" 10:19-24

Vielä rohkaisun sana:

" Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." 12:1-2

Katse kohti iankaikkisuutta:

"Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." 13:13-14